Heikki Niska

Olen syntynyt Kalajoella 1961. Minusta ei tullut maanviljelijää isäni toiveista huolimatta, vaan opiskelin kokiksi. Isäni totesi siihen: Keittäminen on naisten hommaa. Pohjois-Suomesta muutin äkkirysäyksellä Helsinkiin, jossa työskentelin mm. Wellamossa ja Kolmessa Kruunussa. 2010 syksyllä ryhdyin päätoimiseksi kirjailijaksi, vaikka kaikki epävarmaa onkin. 2011 muutin suin päin Tampereelle, tunsin täältä vain yhden ainoan ihmisen (hänkin jätti minut keskelle katua syksyisen kävelyretken päätteeksi). Ehkäpä juuri korostuneen vierauden tunteen ansiosta olen kirjoittanut viime vuosina niin paljon. Kesällä -17 palaan Helsinkiin. Ehkäpä palaan vielä ruoankin pariin keksimällä ehkä ihan oman juttuni.
Lystisaaren kesä on 17. teokseni. Olen kirjoittanut pääosin runoja aikuisille ja lapsille, osa tuotannosta on Keski-Pohjanmaan murteella. Keväällä -17 ilmestynyt teos Solisevaiset sisältää haikuja ja tankoja.

Miksi kirjoitat?
Lapsille kirjoittaminen on riemukasta, silloin varmaan olen se lapsi, joka en lapsena saanut olla. Aikuisille kirjoittaminen on ollut osin surutyötä, vaikka siinäkin on usein huumoria mukana. Haikut ja tankat ovat ehkä ikävää keskikoulun kuvaamataidon tunnille. Raimo R. oli tekstannut runoja ja ripotellut niitä ympäri luokkaa.
Miksi kirjallisuus on tärkeää?
On kätevää tutustua erilaisiin ihmisiin lukemalla, en jaksa enää sauhuta ulkona tai reissata ympäri maailmaa. Lukeminen avartaa sydäntä, lisää ymmärrystä ja myötätuntoa, oivallan etten minä tai kukaan muukaan ole mustavalkoinen, hyvä tai paha, vaan kaikkea siltä väliltä.
Heikki Niska

Kuva: Essi Koivula Lataa painokelpoinen kuva

Lystisaaren kesä