Minun on aina ollut helppo tuottaa tekstiä. Se ei toki tarkoita, että tuottamani teksti olisi aina hyvää. Valkoinen paperi ei kuitenkaan kammoksuta minua, koen kirjoittamisen hienovaraisena vaeltamisena paperilla. Uskon, että vanhana rouvana kaappini pursuavat erilaisten inspiraatioiden tuottamia runoja, tekstinpätkiä ja päiväkirjoja.
Kirjoittaminen onkin ehkä elämäni vahvin punainen lanka, joka on seurannut minua lapsesta aikuisuuteen ja läpi erilaisten työtehtävien. Välillä koen, että muuten olen klassinen esimerkki oman sukupolveni alati muuttuvasta elämäntavasta ja työelämästä.
Siirryin vuonna 2021 viestintätoimiston luovan johtajan pallilta täysipäiväiseksi yrittäjäksi, koska halusin toteuttaa kaikkia eri intohimojani. Olen kirjailijuuden lisäksi työelämävalmentaja ja vapaa kirjoittaja. Pyrin kirjoittamisen ja valmentamisen avulla kantamaan oman korteni kekoon paremman työelämän puolesta. Sellaisen, jossa jokainen meistä saisi olla enemmän kuin yhtä asiaa ja jossa luovuutta pidetään yhtä korkeassa arvossa kuin matemaattista lahjakkuutta.
Nautin oman ja muiden ihmisten elämän tarkkailusta ja kummastelusta. Miksi elämme kuten elämme, ja mitä varten oikeastaan elämme? Siksi olen aina ollut kova kysymään kysymyksiä. Se selittää ehkä uravalintojani, joiden myötä olen päätynyt sosiaalitieteilijäksi, toimittajaksi, projektitutkijaksi, viestintäkonsultiksi ja tieteen yleistajuistajaksi.
Minua kiehtovat elämän mystiset ja selittämättömät ulottuvuudet. Minusta tieto ja tuntematon eivät ole toistensa vastakohtia vaan kiinnostavinta on näiden maailmojen lomittaisuus.
Sovellan elämässäni yhtä yksinkertaista mantraa, joka kuuluu englanniksi: Keep it real. Lyhyesti suomennettuna se muistuttaa minua siitä, että olemalla aito et voi epäonnistua.
Miksi kirjoitat? Koska kirjoittaminen on tapani ajatella ja hahmottaa maailmaa ja se tuottaa minulle suurta iloa.
Miksi kirjallisuus on tärkeää? Koska se antaa mahdollisuuden pysähtyä, uppoutua ja oivaltaa jotain jonkun toisen maailmasta.
