Olen suomalaisesta surusta väitellyt uskontotieteilijä ja surun sekatyöläinen. Kirjoitan, koulutan ja puhun kuolemansurusta. Minua kiinnostaa surussa erityisesti käsitehistoria sekä se minkälaista on elää surevana maailmassa, jossa surulle ja sureville on liian vähän tilaa.
Suruajatteluni poikkeaa valtavirrasta. Kyseenalaistan käsityksen surusta prosessina, joka tulee käydä läpi. Ajattelen että suru on paljon enemmän kuin tavoitteellinen mielen ponnistus ja henkisen kasvun katalysaattori.
Minulle menetys on kokemus, joka koskettaa ihmistä kokonaisvaltaisesti. Kokemuksista ei voi toipua eikä niitä voi työstää pois, ne jäävät tavalla tai toisella osaksi meitä. Surevana oleminen on menetyskokemusten kanssa elämistä. Siksi suru ei ole häiriötila, vaan olemisen tila.
Sureminen kannattaa, sillä elämä syvässä surussa voi olla hyvää. Suru voi olla hyvää.
