Jaana Kanninen

Olen pitkän linjan toimittaja ja nyt myös tietokirjailija. Olen äiti ja maamo laajentuneelle perheelle, johon kuuluu kolme poikaa, jossain määrin vaihtuvia tyttöystäviä, yksi biologinen lapsenlapsi, yksi adoptiotytär miehineen sekä kaksi pikkuista, joita olen hoitanut heidän syntymästään asti. Olen koulutukseltani ympäristötieteilijä (limnologi), mutta tehnyt koko urani toimittajana Yleisradiossa, enimmäkseen ulkomaantoimittajana. Siellä läheisimmät aiheeni olivat globaalit ympäristöongelmat, ihmisoikeudet sekä Latinalainen Amerikka, minne elämä on vienyt minua toistuvasti ja pitkiksi ajoiksi. Olen kirjoittanut ilmastonmuutoksesta 1980-luvun puolivälistä asti, ja sain ilmastojutuistani valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 2013. Jäin eläkkeelle Ylestä keväällä 2018, ja sen jälkeen aloin tehdä tietokirjaa saamelaisista Kukka Rannan kanssa. Se oli looginen jatko alkuperäiskansoja koskeville jutuilleni kolmen vuosikymmenen aikana. Koska työskentelin toimittajana uutisissa, elämäntyöni on pieninä palasina maailmalla radio- ja TV-ohjelmina sekä kirjoitettuina artikkeleina. Siksi tuntuu hyvältä tehdä nyt kokonaista kirjaa, jota voi vaikkapa pidellä käsissään. Vastatuuleen on toinen tietokirjani; ensimmäinen oli Guatemalan mayaintiaanien pääsiäisenvietosta ja maailmankuvasta kertova Katun 13 Ahau. 
Miksi kirjoitat?
Olen kirjoittanut koko ikäni leipäni eteen, yleensä siitä kovasti nauttien. Nyt kirjoitan siksi, että kirjoittaminen on kasvanut minuun kiinni.
Miksi kirjallisuus on tärkeää?
Kirjallisuus on tärkeää ihmiskunnalle, koska se ylläpitää muistia menneestä, jäsentää nykyisyyttä ja luo vaihtoehtoja tulevalle. Se on tärkeää jokaiselle meistä, ettemme tyhmistyisi ja alkaisi tuijottaa vain omaa napaamme.
 

Vastatuuleen