Sanotaan, että jokainen journalisti kantaa sisällään kirjaa. Sanotaan myös, että se on oikea paikka sille kirjalle. Tähän saakka olen onnistunut elämään tämän periaatteen mukaisesti, mutta lopulta paine kasvoi liian suureksi.
Toisaalta kirjoittaminen ei ole minulle mitään uutta. Lapsena opin lukemaan ja kirjoittamaan ennen kuin opin pyöräilemään, ja kun muut lapset menivät ulos potkimaan palloa tai kiipeilemään puissa, minä istuin sisällä kirjoineni. Siitä saan kiittää rakasta isoäitiäni Birgitiä, opettajatarta joka sai minut varhaisessa vaiheessa lumottua tarujen ja satujen maailmaan apunaan Astrid Lindgrenin kirjat. Ja lumous kesti niin pitkään ja oli niin vahva, että minusta tuli sanojenkäyttäjä itsekin. Svenska social- och kommunalhögskolanin journalistilinjalta tieni vei Yleisradioon, ja siellä olen yhä. Aluksi olin juontajana eri radio-ohjelmissa, mutta nykyään olen tiedetoimittaja.
Kansantajuinen tiedeohjelmani Kvanthopp, jota olen tehnyt vuodesta 2005, palkittiin vuonna 2015 tieteen popularisoinnista Topelius-palkinnolla. Mitä et tiennyt haluavasi tietää oli mottoni ohjelmalle, ja sen kanssa yritän elää päivittäin: rakastan kaikenlaista tietoa, mitään sellaista kuin turha tieto ei ole, sillä koskaan ei voi tietää missä yhteydessä tiedosta on hyötyä. Nykyisten valeuutisten ja vaihtoehtoisten totuuksien aikana on tullut entistä tärkeämmäksi esittää todellista tietoa maailmasta sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin joku haluaa sen olevan. Sitä paitsi maailma on niin kiinnostava, että on vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaisi keksiä siitä jotain totuudenvastaista. Kun voi vain ottaa osansa aidosta tavarasta ja nauttia!
