Jo ennen kuin minusta tuli kirjailija, kasvoin kiinni lukemiseen ja kirjoittamiseen. Tekstit ovat minulle toinen todellisuus, ne ovat alati läsnä siinä, miten olen ja elän. Etsin jatkuvasti uusia ideoita ja näkökulmia, tarkkailen ja tulkitsen ympäristöä, puen ajatuksia ja kokemuksia sanoiksi. Tapa on niin automatisoitunut, että onnistun pitämään siitä lomaa vain harvoin.
Esikoisteokseni ilmestymisestä on hieman yli kymmenen vuotta. Tänä aikana olen julkaissut kahdeksan romaania. Viimeisin omalla nimelläni ilmestynyt fiktiivinen teokseni on taiteilijaromaani Pitkä valotusaika (Tammi 2015). Alter egonani Veera Vaahterana olen julkaissut kolme chick lit -romaania eli kirjoiksi naamioituvia romanttisia komedioita.
S&S:n julkaisema omaelämäkerrallinen teos Keskivaikea vuosi onkin sitten jotakin muuta. Se on kertomus ilman fiktion suojaa ja roolikaapua. Oli palkitsevaa, pelottavaa ja terapeuttista tutkia omaa todellisuutta, tunteita ja valintoja. Kun minusta tuli kirjani päähenkilö, opin tuntemaan itseni paremmin ja huomaamaan, mitä tarvitsen voidakseni hyvin. Siinä mielessä teoksen kirjoittaminen oli suorastaan käänteentekevä kokemus.
Miksi kirjoitat? Ymmärtääkseni paremmin itseäni, muita, elämää ja maailmaa. Ja ehkä siksikin, että muutkin ymmärtäisivät paremmin.
Miksi kirjallisuus on tärkeää? Sirpaleisen tiedon ja keskittymistä katkovan arjen keskellä se on mahdollisuutemme uppoutua. Kirjallisuus on korvaamaton keino hahmottaa asioiden välisiä yhteyksiä ja löytää uusia näkökulmia itseemme ja ympäröivään todellisuuteen.
