Ellen Strömberg

Vanhemmillani on tapana kertoa, että kerran, kun olin neljävuotias, sanoin aikovani nyt opetella lukemaan ja kirjoittamaan. He sanoivat jaahas, ja niinpä menin huoneeseeni ja suljin oven perässäni. Hetken kuluttua palasin heidän luokseen mukanani lappuja, joihin olin omakätisesti raapustanut jotain sen tapaista kuin "Te eTTä saa piTää jaLkoja pöyVällä". Vanhempani eivät tienneet, mitä oikeastaan puuhasin huoneessani, enkä itsekään muista siitä mitään, mikä on sääli, koska tästä olisi siten saanut paremman tarinan.
Siitä lähtien olen kuitenkin rakastanut lukea ja kirjoittaa. Rakastan sitä tavalla, joka ei edes tunnu rakkaudelta. Ensin en ymmärtänyt, että kyseessä olisi jokin erityinen kiinnostuksen kohde, kirjat nimittäin nehän ovat vain jotain, mitä on kaikkien elämässä? Kaikkihan lukevat ja kirjoittavat kaiken aikaa?
Vielä pidempään kesti ymmärtää, että minulla voisi olla jonkinlainen lahjakkuus lukemiseen ja kirjoittamiseen, ja että voisin jopa työskennellä niiden parissa. Näin muiden kehittyvän ja elättävän itsensä lempiharrastuksillaan ja lahjakkuudellaan ja olin kiukkuinen siitä, ettei minulla ollut mitään vastaavaa. Sitten aloin puhua hiukan enemmän kiinnostuksestani lukemiseen ja kirjoittamiseen, kävin pari kurssia ja ymmärsin, että kaikki eivät suinkaan lue ja kirjoita tai ole kiinnostuneita siitä. Asia alkoi valjeta minulle.
Nykyisin työskentelen eri tavoin lukemisen ja kirjoittamisen parissa. Kirjoitan kirjoja, toimin sanataideohjaajana, vedän luovan kirjoittamisen kursseja nuorille, kirjoitan kolumneja ja bloggaan. Joku muu on kenties parempi arvioimaan lahjakkuuttani, mutta siitä ei ole epäilystä, että tämä on minun juttuni.
Miten paljon sitten antaudunkin muille kiinnostuksilleni (yhteiskunnalliset kysymykset, populaarikulttuuri, kirppislöydöt, kissojen hoivaaminen ja Candy Crush), palaan aina kirjoihin, lukemiseen ja kirjoittamiseen. Minun on silti yhä vaikea ymmärtää kysymystä "Miksi kirjoitat?", se on niin itsestään selvää, etten osaa edes muotoilla sitä sanoiksi. Ainoa tapa on yrittää kuvitella elämä ilman lukemista ja kirjoittamista, ja kysyä vastakysymys: mitä hittoa muuten tekisin?

Mikä on kirjailijuutesi ydin?
Tähän on vaikea vastata, sillä kirjailijuuteni on vasta alkanut. Mutta jossakin pohjimmaisena on valtava hyväksynnän tarve ja voimakas halu tehdä itsestäni vähän kuolemattomampi.

Miksi kirjallisuus on tärkeää?
Se tekee maailmasta toivon mukaan vähän demokraattisemman. Se myös lievittää kuolemanpelkoa, lukemalla ehdin kokea enemmän elämää oman elämäni puitteissa.

Palkintoja
Finlands svenska författareförening myönsi Strömbergille debytanttistipendin vuonna 2019 romaanista Jaga vatten.

Syyhy