Sanna Leino

Olen tarkkailija, ajattelija ja kirjoittaja. Lapsena istuin usein ikkunan edessä olevan kirjoituspöydän päällä, ja katselin tiellä kulkevia ihmisiä. Nykyään yritän tarkkailla hienovaraisesti, että en herättäisi epäilyksiä tai ikäviä tunteita kohteessani. Voin hyvin, jos saan tarpeeksi aikaa ajatella asioita. Parasta ovat käveleminen ja pidemmät junamatkat, jolloin ajatukset saavat vaeltaa vapaasti. 
Rakastan lukemista. Lapsena luin Tiina-kirjat ja nuorena Agatha Christiet. Jossain vaiheessa lukemiseen tuli hieman taukoa, kunnes löysin lukemisen ilon uudestaan. Olen ahminut tietokirjoja vuosia, mutta sittemmin olen antanut enemmän aikaa myös muille kirjallisuuden lajeille. 
Haluan kehittyä kirjoittajana ja toivon, että ajattelemiselle ja kirjoittamiselle jäisi jossain vaiheessa vähän enemmän aikaa. Inspiroidun suuresti kirjailijoista, ja olen kiinnostunut siitä, millä tavalla he työskentelevät ja millainen polku heillä on kirjoittajana ollut. Olisi huikeata osata kirjoittaa samaan aikaan kielellisesti hyvin ja tuottaa lukijassa pakahduttavia tunteita, kuten Märta Tikkanen kirjassaan Vuosisadan rakkaustarina tai Minna Canth novellissaan Köyhää kansaa. 

Miksi kirjoitat?
Kirjoitan, koska haluan kertoa muille ajatuksistani tai oppimistani asioista, ja kirjoittaminen on minulle luonteva tapa tuoda niitä esille. Kirjoitan myös saadakseni omat ajatukseni järjestykseen. En ole pöytälaatikkokirjoittaja, vaan lähtökohtani kirjoittaessani on, että tekstini saavat tavalla tai toisella yleisön.

Miksi kirjallisuus on tärkeää?
Useasta syystä: se välittää tietoa, herättää tunteita, antaa tukea ja lohtua, viihdyttää, ruokkii luovuutta, rakentaa ajatuksia eteenpäin ja toimii kansakunnan muistina. Rakastan kirjaa myös esineenä, en ole suuri sähkökirjojen kuluttaja. Silmäni lepää lattiasta katonrajaan ulottuvassa ja kirjoja täynnä olevassa kirjahyllyssä.
 

Stressitohtori