Pelattu elämä
Miten pelit tekivät minusta minut
Digitaalisten pelien maailma voi tuntua vieraalta niille, jotka eivät pelaa. Mikä peleissä viehättää? Miksi jotkut uppoutuvat pelaamiseen niin täysin? Entä mitä sellaista pelit voivat tarjota, mitä muu taide tai viihde ei?
Kertovassa esseeteoksessaan pelikirjoittaja Aleksandr Manzos avaa pelaamisen kokemusta sisäpuolelta käsin. Pelit mahdollistavat esimerkiksi omasta kehosta pois hyppäämisen ja identiteetillä leikittelyn. Erilaisten roolihahmojen pelaaminen voi paljastaa jotain myös arjessa esittämistämme rooleista.
Manzos kirjoittaa pelaamisesta intiimin omakohtaisesti ja laajan asiantuntevasti. Hän pohtii, miten pelaaminen on muovannut hänestä sen ihmisen, joka hän on. Teos on myös kattava tietopaketti digitaalisten pelien historiasta ja nykyisyydestä, olivat pelit lukijalle ennestään tuttuja tai eivät. Se osoittaa vaikuttavasti, miten suuri merkitys pelaamisella voi olla ihmiseksi kasvamisessa.
Teoksen hienoin yksityiskohta on kuitenkin sen aikaansaama houkutus peilata myös omaa pelihistoriaansa ja elämänsä vaiheita. Miksi valitsen roolipeleissä aina tietynlaisen hahmon? Miksi esimerkiksi itse suosin värikästä ja humoristista toimintaa tummempien sävyjen sijasta? Niinpä samalla, kun kirja kertoo kirjoittajastaan, sen tarkoitus on itse asiassa kertoa myös lukijastaan jotain.
Tero Kerttula, Gamereactor