Mestarillisesti kirjallisesta maailmasta ja kirjallisuudesta

Omaäänisen trilogian päätösosassa Faye osallistuu kirjallisuusfestivaaliin jossain päin Eurooppaa. Siellä hän tapaa tuttuja ja tuntemattomia kirjailijoita sekä muuta kirjallisuusväkeä, kuten tärkeilevän kriitikon, joka sanojensa mukaan rakastaa äärimmäiseen rehellisyyteen pyrkivää, vaikeaa, negatiivista kirjallisuutta mutta joka samalla kokee, että tällainen kirjallisuus useimmiten johtaa vain umpikujaan.
Kunnia vie päätökseen kunnianhimoisen hankkeen rakentaa uudenlaista romaanimuotoa. Rachel Cuskin tavoitteena oli riisua romaani perinteisestä juonesta ja tavanomaisista henkilöhahmoista. Itsereflektiivinen teos tutkii tällaisen kirjoittamisen mahdollisuuksia, kirjailijuutta ja koko projektin
onnistumista. Kirjallisten piirien poseeraavaa ja kliseistä maailmaa kuvataan säälimättömästi, mutta sama katse kohdistuu myös kirjailijaan itseensä. Teoksen nimen voi tässä mielessä lukea vain ironisesti.
Englannissa asuva Rachel Cusk on lumonnut Ääriviivat-trilogiallaan niin kriitikot kuin lukijatkin ja herättänyt paljon keskustelua kirjallisuuden rajoista ja fiktion keinoista. Myös useita omaelämäkerrallisia teoksia julkaissutta Cuskia pidetään yhtenä aikamme tärkeimmistä kirjailijoista.

Sähkökirja
Paperikirja
Osta

22.40 € 32.00 €

Harva kirjasarja on tehnyt koko läntiseen kirjallisuusmaailmaan samanlaista vaikutusta kuin  Rachel  Cuskin Ääriviivat-trilogia. Keski-ikäisen, juuri eronneen kirjailijan Fayen kautta maailmaa ja ihmisiä tarkasteleva sarja tuntui uudistavan romaanikerronnan keinot kertaheitolla. Omaäänisen ja viisaan trilogian päättää keväällä suomeksi ilmestyvä  Kunnia (S&S, suom. Kaisa Kattelus).  Ennakkotietojen mukaan luvassa on kirjallisuuspiirien kliseisen maailman säälimätöntä kuvausta!
Susanna Laari, Helsingin Sanomat
 

Säkenöivän älykäs, viiltävän tyly, pakahduttavan kaunis. Kanadalais-brittiläisen Rachel Cuskin Ääriviivat-trilogiasta on vaikea keksiä enää adjektiiveja, joita ei olisi sen kuvailemiseen jo tuhlailtu. / . . . / Ääriviivat-trilogia  ei  tyhjene  yhdellä  tai  edes  useammalla  lukukerralla. Mikä  määrittää  klassikon,  ellei tällainen  kestävyys  ja  ajattomuus? Toki   klassikot   nimetään   toisessa ajassa  kuin  nyt,  mutta  Cuskin  romaaneissa on jotain samaa kuin kaikissa aikaa kestäneissä suurteoksissa,  sellaisissa,  joissa  hahmotetaan ennen  kaikkea  ihmisenä  olemisen peruskysymyksiä.
Eleonoora Riihinen, Helsingin Sanomat

Cuskin trilogian päätösosa on yhtä kiehtova ja kokeellinen kuin edeltäjänsäkin. Se tutkii, miten heijastamme itseämme muissa ihmisissä ja siinä, mitä näemme. Samalla se viihdyttää.
Anna Pihlajaniemi, Kodin kuvalehti

Cusk haluaa nostaa esille toiset ihmiset. Hän näyttää konkreettisesti, miten synnymme suhteesta toisiin ihmisiin. Erityisen painoarvon kerrontaratkaisu  saa, kun tietää Cuskin kirjoittaneen aiemmin kaksi hyvin omakohtaista teosta, joista hän sai ristiriitaista palautetta. Kunniassa vastaavalla tavalla moitinnan ja kehujen kohteeksi joutunut omakohtainen kirjailija on mies. Niin helppoa kuin Cuskia olisi lukea vain sukupuolien kautta, kirjailija pakottaa näkemään ihmiset sukupuolten takana. Vaikka rakenteet vaikuttavat aina 2020-luvullakin, se ei ole yksilön syy.
Marjaana Tunturi, Hämeen Sanomat

Rachel Cuskin Ääriviivat-trilogian viimeinen osa Kunnia on kirkasta laatuproosaa kuten edeltäjänsäkin. Rachel Cuskin tapa kirjoittaa on ihan omanlaisensa. Kunnian kerronnallinen koukku on suorastaan hypnoottinen tapa siirtää kuvakulma itsestä toiseen. Häivyttää varsinainen päähenkilö vain objektiiviseksi kuuntelijaksi, reagoijaksi, näkymättömäksi osapuoleksi.
Hannu Sinisalo, Kirjavinkit.fi

Rachel Cuskin trilogia on kehunsa ansainnut. 
Silvia Hosseini, Suomen Kuvalehti

Rachel Cusk


Rachel Cusk

Siirtymä

Rachel Cusk

Ääriviivat