Kimalaisten kirja

Vappu Kannas kertoo perheen jännitteisen ja riitaisankin tarinan niin taitavasti, että lukiessa unohtaa lukevansa. Tätä tarinaa elää sen mukana.

Niina Mälkiä, ET

Tarina on täynnä niin mielenkiintoisia yksityiskohtia, että kirjan maailmasta irrottautuminen kesken lukemisen tuntuu mahdottomalta. Kaiken keskipisteenä on perheen suuri kotitalo, jonka ympärillä henkilöhahmot pörisevät kuin kimalaiset. Syntyy jännitteisiä suhteita, kiellettyjä rakkauksia ja kuva runoilijanerosta, joka erakoituu huoneessaan, mutta josta kukaan ei saa tarpeekseen.

Clarissa Rosi, Eeva  

Historiaan pohjaava tarina voisi skandaaleineen ja vihanpitoineen olla Humisevan harjun maailmasta, ja sellainen proosa onkin varmasti yksi Kannaksen innoitus. Hän tuntee aikakauden, josta kertoo, rakastaa sitä ja sen kirjallisuutta. Siksi lukija, joka keinuu mielellään Brontën sisarusten ja L.M.Montgomeryn kerronnassa, nauttii myös Kimalaisten kirjasta. Tunnelma on aito, ja siihen imeytyy hienosti mukaan. Toisaalta romaanissa on rakenne, josta katkelmallisuus sekä aikatasojen ja näkökulmien muutokset tekevät vankasti modernin. Se ei siis ole turnyyriviihdettä vaan tarkasti ajateltu psykologinen tutkielma yhden (mukamas suopean ja sivistyneen) perheen sisäisestä vallankäytöstä. Lopputulos on rehevä: lyyristen monologien lisäksi riittää musliinin lepatusta ja ansarikasveja mutta myös kulkutauteja, keskenmenoja ja seksiä lukittujen ovien takana.

Suvi Ahola, Helsingin Sanomat