Laulu haikarasta ja dromedaarista

Mutta ennen kaikkea kysymys kuuluu: kuinka hän on onnistuu kirjoittamaan tavalla, joka liioittelematta lumoaa täydellisesti? Miten hän sen tekee? On kuin sivujen sisään olisi piilotettu magneetti, joka kuljettaa silmiä vaivattomasti eteenpäin riveillä, ja kyllä, joka hetki on silkkaa nautintoa. Kerrankin kriitikko oli aivan oikeassa.

Sujuva kerronta on kuitenkin vain yksi kirjan hienouksista, eikä edes se suurin. Kaikkein parasta on, että Laulu haikarasta ja dromedaarista laittaa lukijan ajattelemaan. Se tarjoaa mysteeriä, suuria kysymyksiä ja teemoja, joihin tiivistyy lopulta koko ihmisyys. [...]

Olen lukenut elämäni aikana tuhansia kirjoja. Voin ilman epäilyksen häivää sanoa, että tämä on kirkkaasti yksi mieleenpainuvimpia. Jos jonkinlaista top-10 -listaa lähtisin rukkaamaan, Laulu haikarasta ja dromedaareista keikkuisi siinä aivan kärjen tuntumassa. [...]

Tämän lukuelämyksen en olisi halunnut loppuvan. Kadehdin heitä, joille sen kokeminen on vasta edessä.

Anna Ferrante, Anna-lehti

Mistä Laulu haikarasta ja dromedaarista sitten kertoo? Rakkaudesta, sisaruudesta, mielikuvituksesta. Toiseen sulautumisen kaipuusta ja sen pelosta, erehtymisestä ja valheesta, sattumasta ja merkitysten luomisesta. Yhä uudelleen ihmiset astuvat rooleihinsa, kunnes vinha tuolileikki kuoleman kanssa pyyhkäisee heidät pois. Pysyvät päähenkilöt ovat Aika ja Kuolema, jotka molemmat kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Lukiessa tulee monta kertaa sellainen olo, ovatko nämä kaikki rönsyt tarpeellisia. Viimeisen sivun jälkeen kuitenkin tuntuu siltä, että eikö tämä kaikki olisi voinut kestää vielä hetken.

Eeva Lankolainen, Savon Sanomat

Näitä kirjoja odotamme

Kirjallisuuden voimasta

Alankomaiden paras 2000-luvulla ilmestynyt kirja. Kunnianosoitus Emily Brontëlle ja Humisevalle harjulle. Anjet Daanje on minulle entuudestaan tuntematon nimi, mutta näillä saatesanoilla olen myyty.
[...] Daanjen useita kertojia yhdistelevä mosaiikki kuitenkin näyttää (muilla kielillä julkaistujen arvioiden mukaan) harvinaisen koskettavalla tavalla, miten kirjallisuuden merkitys kantaa läpi vuosisatojen.

Arla Kanerva, Helsingin Sanomat