Amalia, Amalia!

Amalia, Amalia! on Åkerbladin kielellinen taidonnäyte. Kerronta on pelkistettyä ja lyyrisen tiivistä. Paikoin ilmaisu lähenee proosarunoa. Tiiviydestä huolimatta vaikutelma on runsas ja täyteläinen, välillä lähes ryöppyävä. Se johtuu ennen kaikkea yhdestä seikasta.

Amalia, Amalia! on aistiromaani, ruumiillinen lukukokemus. Lukija ei vain näe, vaan melkein haistaa, maistaa ja kuulee vanhan pitsihuvilan huoneet ja monet sopet, sen tuoksut, narinat, kolinat ja kellariin säilöttyjen hillopurkkien sisällöt.

On ihmeellistä, miten Åkerblad saa aistikokemusten kuvauksiin mahtumaan kokonaisia maailmoja. [...]

Amalia, Amalia! on syksyn pohjalaiskirjojen yllättäjä. Se on päihdyttävä satu, josta lukija juopuu nautinnollisen hitaasti.

Anne Puumala, Ilkka-Pohjalainen

Arvoituksellinen matka kolmen Amalian talon taikapiiriin on täynnä nostalgiaa, muistoja ja huolenpitoa. [...]

Eeva Åkerblad (s. 1990) on löytänyt tiiviin ja maagisen tavan kirjoittaa. Lauseet ovat usein lyhyitä ja toteavia, mutta hyvin ilmaisuvoimaisia. Amalioiden ja heitä kuvaavan Erikin suhde on kiehtovasti ja ymmärtävästi kerrottu kaikkine erikoispiirteineen.

Marjatta Honkasalo, Kulttuuritoimitus