Yksisarvinen
Iltapäivällä isä teki maailman parasta pastakastiketta. Isä näytti taas tavalliselta, ja äiti piti pirut sisällään. Partavesi ei kuitenkaan peittänyt Yksisarvisen hajua.
Alkuviikon isä on aina aivan ihana. Mutta viikonloppuisin hän lähtee kavereidensa kanssa jahtaamaan Yksisarvista. Miksei isä voi jäädä kotiin ja pitää hauskaa perheen kanssa?
Moa päättää puuttua asiaan. Ehkä Yksisarvinen unohtuu, jos hän hävittää kaiken, mikä muistuttaa isää siitä? Pian viemäriin valuu monta putelia jahdissa käytettävää värikästä eliksiiriä - ja vahingossa myös pullollinen omatekoista vadelmamehua. Se on pieni hinta, jos isä sitten olisi illat kotona ja aamulla virkeä.
Yksisarvinen on lämmin kuvakirja mutkikkaista kotioloista, yhdessäolosta ja rakkaudesta.
Ilja Karsikas ei välttele teoksessaan vaikeita aiheita, vaan tarraa rohkeasti sarvesta kiinni. []
Tunteita kuvataan vahvasti: raivoa, pettymystä, pelkoa, orpoa oloa, rakkautta, iloa, turvallisuutta. Tarina kertoo myös lapsen neuvokkuudesta ja kyvystä selvitä. Rankasta aiheesta huolimatta kirja sisältää paljon lämpöä, ja myös huumoria. Kertomuksen valot ja varjot toistuvat Karsikkaan loisteliaassa kuvituksessa.
Minna Yli-Karjanmaa, Keskisuomalainen
Yksisarvinen on hurja teos koko perheeseen vaikuttavasta alkoholiongelmasta lapsen silmin. Isän ja tyttären suhteen kuvaus ei jää yksipuoliseksi, vaan rakkauden monimutkaisuus koskettaa.Teoksen voimakkaat kuvat mukailevat hyvin sen vaikeaa sisältöä.
Mari Viertola, Turun Sanomat