Toinen paikka
Nainen kutsuu kuuluisan taiteilijan työskentelemään merellisen maaseutukotinsa vierastaloon. Vuosia sitten taiteilija on tehnyt naiseen lähtemättömän vaikutuksen. Nyt nainen toivoo, että taiteilijan näkemys hänestä ja hänen elinympäristöstään voisivat tulkita naiselle elämän mysteeriä ja ehkä avata hänen solmujaan. Kesänviettoon syrjäseudulle naisen ja tämän puolison luo saapuu myös aikuinen tytär poikaystävineen.
Taiteilijan läsnäolo vaikuttaa seurueeseen kuitenkin ennakoitua ristiriitaisemmin. Miehen uhmakas ja torjuva, miltei demoninen olemus syöksee naisen entistä pahempaan itse-epäilyn kierteeseen ja lopulta kaoottiseen yhteenottoon, joka horjuttaa naisen olemassaolon tasapainoa.
Goottisia sävyjä saava romaani tarkastelee ihmissuhteiden rakenteita ja moraalisten valintojen perusteita jättäen syvät alitajuiset jäljet. Kuinka elää sisäisen ja ulkoisen todellisuuden leikkauskohdassa? Mikä on totta ja mikä sepitettä?
Vaikka Rachel Cuskin romaani Toinen paikka vaikuttaa aluksi tavanomaiselta, jopa kliseiseltä kuvaukselta naisen ja miehen välisestä jännitteestä, teos pääsee yllättämään psykologisella kerrostuneisuudellaan. Cusk käsittelee muun muassa sisäistettyä naisvihaa, itseinhoa ja pelkoa. Hän johdattaa lukijan vaivihkaa ihmismielen syvyyksiin.
Cusk tarkastelee nykyhetkensä ohi eläviä ihmisiä, jotka tajuavat hetkien arvon vasta jälkeen päin.
Virpi Alanen, Suomen kuvalehti
Cuskia pidetään romaanin uudistajana, mutta tätä ei kannata säikähtää. Toinen paikka tarjoilee hiotun timantin jännärimäisen rakenteen suojissa. Pintatarinassa nainen kutsuu kuuluisan taiteilijan vieraakseen, mutta pinnan alla pohditaan sukupuolirooleja ja ihmissuhteiden rakenteita.
Minna Rytisalo, Kaleva
Toinen paikka on nautinnollista romaanitaidetta. Kielen vanhahtavuus, ilmaisun rehevyys ja Rachel Cuskin tyylille ominainen pidättyväisyys ovat täydellisessä tasapainossa.
Silvia Hosseini, Image
Toinen paikka edustaa hienosti kutsuvieraat laittavat paikat sekaisin -genreä. Cusk käsittelee vieraanvaraisuuden ennakoimattomia seurauksia, rajoja ja niiden ylityksiä sekä taiteen tekemistä vivahteikkaasti ja irvokkaasti. Romaani ei ole mikään Ääriviivojen jälkeinen välityö.
Herman Raivio, Parnasso