Toinen elämä
Muistiinpanoja
Kun ihminen on nuori, hän luo valinnoillaan tarinaa itsestään. Kuka olen? Mitä tahdon? Mihin kuulun? Suurista ratkaisuista rakentuvat Elämän suuren kertomuksen koukuttavat käänteet, kunnes valinnat on tehty ja ote tarinasta kirpoaa. Sen pituinen se.
Mitä tapahtuu, kun kertomus päättyy?
Silloin alkaa toinen elämä. Nuoruuden päättäväisyydelle, impulsiivisuudelle ja haaveille ei tunnu enää olevan tilaa tai käyttöä mutta mitä niillä sitten tekisi? Mistä aikuinen voi vielä unelmoida? Kuinka löytää olemassaololle suunta ja hahmo arjen rutiinien ja loputtoman toiston keskellä? Saako keski-ikäisestä ja -luokkaisesta perheenäidistä kiinnostavan päähenkilön? Onko myöhäistä oppia elämään ilman juonta?
Vanhatalo todistaa, että yksityinen tavallisuus on kiinnostavaa ainakin silloin, kun se esitetään näin kaunokirjallisuusomaisesti. Välillä teksti taittuu aforistisiksi ajatelmiksi, paljaimmillaan kuin koskettaviksi runosäkeiksi.
Tuijata-blogi
Arvostan ja ihailen Vanhatalon autobiografista otetta. Usein omaelämäkerralliset teokset käsittelevät mennyttä aikaa, peilaavat sitä, mikä on jo takana. Vanhatalo kirjoittaa liki reaaliaikaista tilannetta ja paljastaa erittäin paljon myös parisuhteensa kipukohtia.
Assyoriologin lifestyle-blogi
Vanhatalon tiivis, mietiskelevä tyyli on sellaista, mitä olen nyt näissä oman keski-ikäni ruuhkavuosissa kipeästi tarvinnut: tuntoja, joista saa helposti kiinni; hetkiä, joissa kirjailijan oma itsereflektio kasvaa lukijan itsepohdinnoiksi. Millainen minä olen, miten elämäni rakentuu, missä ovat tavallisuuden minun tavallisuuteni kipu- ja onnenhetket?
Ne ovat Vanhatalon kirjassa, minun elämässäni, siellä ja täällä.
Lumiomena -Blogi
Vanhatalo kysyy myös, voiko tavallisuus olla kiinnostavaa - voiko siitä kirjoittaa? Kyllä voi. Vanhatalo tekee sen - ja tekee sen kiinnostavasti! Ainakin juuri tällaiselle keski-ikäisen kysymyksiä pohdiskelevalle tämä teos on aarre.
Lämmin kiitos Pauliina Vanhatalolle että kirjoitit tämän kirjan!
Kirjojen kauneudesta -blogi
Tämä on tavallisen ihmisen puhetta, ja juuri siinä on Vanhatalon tekstin voima. Hän ei yritä kikkailla huolenaiheitaan kirjallisiin sfääreihin vaan luottaa lujaan peruskieleen, vilpittömyyteen ja siihen, että kansien väliin ei pääse mitään turhaa. Resepti toimii. Toinen elämä vetää kuin paraskin juoniromaani.
Juhani Karila, Helsingin Sanomat
On terapeuttista lukea esimerkiksi kirjailijan kuvauksia toiseuden tunteesta ja siitä, että toisinaan ihminen menettää sellaistakin, mitä hänellä ei ole koskaan ollutkaan. Ja yllättäen se tavallinen onkin ihan äärimmäisen kaunista ja kiinnostavaa, juonen kanssa tai ilman. Alkuvuoden kirjoista yksi puhuttelevimpia!
Kirjavinkit
Oivaltava ja sympaattinen kirja on suositeltavaa ja helppoa luettavaa kaikille vanhenemisen kanssa kipuileville.
Matilda Katajamäki, Anna-lehti
Omaelämäkerrallisella teoksellaan Vanhatalo osoitti, että tavallisen elämän kehyksiin voi maalata koskettavasti ja ajatuksia herättävästi.
Sami Korkala, Suomenmaa
Vanhatalo kuvailee keski-ikäisen perheenäidin arkea ja ajatuksia tavalla, joka tekee tavallisuudesta kiinnostavaa.
Kirja on viisaampi kuin mitkään maailman elämäntaito-oppaat.
Susanna Laari, Me naiset
Kirkkaasti kirjoitetut, katkelmalliset keskiikäisyystuumailut tarjoavat kirjallista vertaistukea kosteiden kintaiden, Wilmaviestien ja alituisen ruoanlaiton täyttämään arkeen.
Marjo Jääskä, Kouvolan Sanomat
Pauliina Vanhatalo
Omistuskirjoituksia
Elämisen hinta
Tuntemani maailma
Mitä en halua tietää
