Sinelmiä

Nelson kirjoittaa rakastamastaan väristä mutta samalla myös yleisinhimillisistä asioista, kuten kaipaamisesta ja eroamisesta. Salla Simukka, Anna-lehti  

Sinisyyttä, surua ja rakkaussuhteen päättymistä tutkiva Sinelmiä on herkkua lukijoille, jotka pitävät runollisesta, aforistisesta ja kaunokirjallisesta nonfiktiosta.

  Pauliina Vanhatalo, Kaleva

Sinelmiä on lohdullinen ja kaunis teos. Sen sivuilla kehollisuus kohtaa älyn poikkeuksellisella tavalla.

Susanne Salmi, Helsingin Sanomat

Entä jos aloittaisin sanomalla, että olen rakastunut väriin. Näin aloittaa kirjansa Maggie Nelson. Hänen teoksensa Sinelmiä kuvaa kirjailijan rakkautta siniseen väriin, kaikkeen, mitä se hänelle edustaa: esteettisyyttä, kulttuuria, henki-syyttä, surua, seksuaalisuutta. Sininen on kirjan läpikulkeva kudos, joka tuottaa aforismin kaltaisia lauseita, esseemäistä pohdintaa, runoutta ja proosaa. Nelsonin teos on kuin huutomerkki, se kertoo, miten syvä kulttuurimme on. Se on muistutus siitä, miten meitä ympäröiviin asioihin, esineisiin, rakennuksiin, kasveihin ja väreihin liittyy valtaisa historia ja viittausten määrä.

Hannu-Pekka Björkman, Eeva  

Nelson käy läpi edellistä suhdettaan, jossa sai mieheltä syvälle porautuvaa seksiä mutta ei täyteläistä rakkautta. Suhteen loppu on maailman loppu. Murhetta lisää ystävän onnettomuus. Teoksen yleisvire on ranskalaiseen tapaan melankolinen ja tarkkanäköinen. Herman Raivio, Suomen Kuvalehti  

Lyhyistä ajatelmista muodostuvassa ”tutkielmassa” kirjoittaja etsii sinisyydestä lohtua sydänsuruunsa. Sinisen värin olemukseen paneudutaan omien elämänkokemuksien ja eri tieteenalojen, kuten filosofian ja biologian, näkökulmasta. Silvia Hosseini, Image