Pieni runosaari

Meillä on luettu runsaasti Martina Moliis-Mellbergin Pientä runomieltä Henriikka Tavin suomennoksena (2023), koska nuorempaa kriitikkoa kiinnostavat tällä hetkellä sekä riimit että elämän suuret kysymykset (”äiti, mikä on vampyyri?”), ja tätä vanhempaa kriitikkoa Sanna Manderin upeat kuvitukset. [...]

Uudessa Pienessä runosaaressa kuljetaan taas Leinon ja isosiskon perässä, tällä kertaa kesälomareissulla saaressa [...] Tavin riimit tuntuvat luontevammilta kuin Runomielessä ja innostavat myös lukijat jatkamaan riimittelyä.

Lopussa selviää, että Leinolta on kadonnut lakki. Nuorempi kriitikko ratkoo mysteerin mielellään. Parasta kuitenkin oli ”se missä ne tanssi”.

Aino Frilander, Helsingin Sanomat