Perintötekijät

Norjassa kohutun kirjan tarina alkaa perintöriidasta. Vähitellen riidan alta paljastuu hirveä teko, jonka isä on tehnyt vanhimmalle tyttärelleen tämän ollessa lapsi. Kun tytär aikuisena kertoo tapahtuneesta, perhe ei pysty ottamaan tietoa vastaan. Kieltäminen ja teeskentely tuhoavat perhesuhteet.

Sanna Puhto, Kotiliesi

Vaikka Perintötekijöiden kuvaamat tapahtumat ovat poikkeuksellisia, romaani kuvaa yleisinhimillisesti ihmisen irrationaalisia impulsseja ja taipumusta tukahduttaa ajatuksiaan ja jopa muistojaan. Ote on psykoanalyyttinen, yksilön tasolta yhteisölliseen.

Ville Hänninen, Parnasso  

Perintötekijät on vahva, psykologisesti syvälle luotaava teos. Se ei ole juonivetoinen vaan etenee syvyyssuuntaan. Se tekee yllättäviä rinnastuksia taiteisiin ja politiikkaankin. Toistot tuntuvat alussa kömpelöiltä, mutta niistä kasvaa persoonallinen tapa painottaa merkityksiä.

Anelma Järvenpää-Summanen, Maaseudun Tulevaisuus  

Hjorth läpivalaisee taitavasti ja tarkasti perheen sisäistä dynamiikkaa. Ydinteemaksi nousee kommunikaation vaikeus ja kohtaamattomuus. Onko joskus liian myöhäistä tulla ymmärretyksi. Hakeeko ihminen koko elämänsä vanhempiensa hyväksyntää. Olemmeko aina pääsemättömissä juuristamme ja taustastamme. / . . . / Katriina Huttusen suomennos tavoittaa hienosti kerronnan tunnustuksellisen ja itseriittoisen sävyn, joka tuo mieleen viime vuosina niin muodikkaan autofiktion genren. Suomalaiselle lukijalle on tietysti täysin samantekevää, miten suoraan tai löyhästi tarina perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin. Hieno ja viisas tarina kantaa itsenään.

Susanna Laari, Helsingin Sanomat

Raadollinen perinnönjako pakottaa osapuolet keskusteluihin ja repii esiin keskinäisiä traumoja. Kertoja, Bergljot, päätyy muistojensa tunnekoukkuihin. Avautuu julma, selvänäköinen kuva itsepetoksesta ja anteeksiannon mahdottomuudesta. Lukijan empatiakykyjä koetellaan rajusti. Samastumispintaa on jokaisella, joka tuntee ja tunnustaa perhesuhteiden pimeitä alavirtoja.

Sirpa Numminen, Viva

Tämä romaani kerrotaan samanlaisella tajunnanvirralla, kuin suomentajan omakin romaani Surun istukka. Tarinan lukijana olen olen kyllä varma, että kirjoittaja kertoo omasta elämästään, niin kiihkeästi ja tunnepitoisesti hän tarinan kertoo. / . . . / Toisaalta tämä on myös kertomus perinnön jakamisesta. Kumpi on oikein, kaikki jaetaan tasan jokaiselle perijälle vai testamentilla jakaa omaisuus niin kuin haluaa ja parhaaksi näkee. Perintöriidat eivät ole harvinaisia ja silloin ei ajatella sitä, mitä perinnön jättäjä on ehkä halunnut arvostaa.    Perintötekijät jätti monenlaista ajattelemisen aihetta. Se on hyvin tunnepitoinen, kertojan nahkoihin on helppo päästä ja tuntea hänen tuskansa. Ei mikään iloinen tarina, mutta kiinnostava matka seurata kertojan ajatuksia ja tunteita.

Sirpa Karlsson, Suomalainen kirjakauppa  

Olipa poikkeuksellisen puhutteleva ja ajatuksia herättävä kirja. Monta tärkeää aihetta ja raadollisuudessaan uskottava.

Anne Ikonen, Suomalainen kirjakauppa

Norjalaisen Vigdis Hjorthin kirja Perintötekijät on hurja ja suorastaan oppikirjamainen kertomus siitä, miten trauma ohjaa ja pyörittää ihmistä, määrittää hänen ihmissuhteitaan ja elämäntapaansa. Lapsuuden trauma on päähenkilön elämässä kaikessa läsnäoleva haava ja tarvitsee paljon lääkettä, tässä tapauksessa alkoholia, puuduttuakseen eikä puudutu sittenkään.     Kirja näyttää, ettei psykoanalyysikaan vapauta traumaattisesta kokemuksesta, jos merkittävimmät ihmiset, ennen muuta trauman aiheuttajat isä ja äiti kieltävät sen raivokkaasti. Traumatisoidun omaa kertomusta eivät suostu kuulemaan, hyväksymään ja ymmärtämään myöskään kanssatraumatisoituneet sisarukset. Häpeä kulissien sisällä on tarkoin varjeltu koko perhettä koskeva salaisuus.    Kirja kertoo tarpeestamme tulla kuulluksi, nähdyksi, hyväksytyksi, rakastetuksi ennen muuta perheessämme. Eikä suinkaan rikotuksi. Jos näin käy, kuten tässä kirjassa, vaiennetuksi tuleminen synnyttää kiukkua, raivoa ja masennusta.     Kirjassa perheenjäsenet ovat päättäneet päähenkilön olevan tunteeton, itsekäs, tuhoisa, ilkeä, raivokas - mitä milloinkin - oikeuttaakseen oman torjuvan käyttäytymisensä.    Päähenkilön elämässä välirikon jälkeen aloitetussa kanssakäymisessä perheenjäsenten kanssa toistuu toistumistaan tarve tulla tunnustetuksi. Samankaltaisten kuvioiden toistuminen ei häirinnyt minua, vaan valaisi traumatisoituneen päähenkilön mielenmaisemaa. Luin kirjaa vierastamatta, omaa elämääni todentuntuisen päähenkilön elämään peilaten.

Helena Hietaniemi, toimittaja

Hjorth näyttää kauhistuttavalla ja kristallinkirkkaalla tarkkuudella, miten ihmiseen vaikuttaa se, että hänen tarinansa ei tule nähdyksi omien vanhempien ja sisarusten taholta. Miten tarina tykyttää ihmisessä vuodesta toiseen ja odottaa, että vielä joskus tulisi se päivä, jolloin se otetaan vastaan. Bergljotin tarina on haava, jota hänen on laastaroitava päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen. Laastari ei auta. / . . . / Perintötekijät on nerokas nimi Hjorthin romaanille, koska se viittaa nimensä puolesta niin genetiikkaan kuin perinnönjaon kiemuroihinkin. Omppu Martin / Reader, why did I marry him.

-blogi

(F)iktiivisenä romaanina, sellaisena kuin Vigdis Hjorth haluaa kirjaansa luettavan, Perintötekijät on taidokas ja väkevä. Millainen on sellaisen ihmisen ääni, jonka tarinaa ei haluta kuulla, tästä kysymyksestä Hjorth itse on kertonut kirjoittamisen käynnistyneen, ja tähän kysymykseen kirja myös vakuuttavasti vastaa. Se on ärsyttävä. Se on häiritsevä. Ja silti sitä ei missään nimessä saisi vaientaa.

Juha Itkonen, Image

(J)uoruilun ja skandaalinkäryn takaa esiin nouseva romaani on kaunokirjallisesti palkitseva (ja palkittu), paljauteen pyrkivä kuvaus näkyväksi tulemisen tarpeesta ja mutkikkaista perhesuhteista.

Mervi Alatalo, Anna

Konkreettisesta neljän sisaruksen perinnönjaosta käynnistyvä tarina muuttuu nopeasti dramaattiseksi, kun yksi sisaruksista, viisikymppinen Bergljot palaa lapsuudessaan kokemiinsa vääryyksiin. Riita repii hajalle koko perheen,ja tunteisiin pystyvät samastumaan nekin, joiden perheriidat eivät johdu yhtä traagisista syistä.

AJ, Gloria  

Viimeksi katosin toiseen todellisuuteen, kun luin Vigdis Hjorthin loistavan Perintötekijät-kirjan. Siinä oli tarkkoja psykologisia havaintoja.

Lotta Kaihua, Kauneus ja Terveys

Trauman ja sen käsittelyn kuvaus tuntuu autenttiselta.

Maija Jelkänen, Kaleva