Korttitalo

Kai Aareleidin Korttitalo on kaunis, runollinen kasvutarina sodanjälkeisestä Tartosta. Kirjareppu-blogi  

Korttitalo on riipaisevan kaunis ja koskettava tarina tytöstä, joka yrittää luoda yhteyden poissaolevaan isään. Teokseen on yhdistelty taiten useita kerronnallisia keinoja. On vaihtuvia näkökulmia, kirjeitä, puheita; kokonaisuudesta tulee raikas ja verevä. Lukija asettuu perheen ympärillä alati uuteen kulmaan, mikä tekee teoksesta elävän ja kerronnaltaan moniulotteisen, suorastaan arkkitehtonisen. Marissa Mehr, Turun Sanomat  

Erilaiset salaisuudet varjostavat perheen elämää, mutta yhtä lailla vaikeneminen ja salailu koskettaa koko virolaista yhteiskuntaa. Ungereiden tarinan kautta avautuukin näkymä Neuvostoajan Viroon 1940-luvulta 1960-luvun alkuun. Korttitalon lukeminen on samalla matka Viroon ja virolaiseen kirjallisuuteen. Kirsi Laitila, Kiiltomato  

Aareleidin teemana on vaikeneminen, hiljaisuudet ”joihin olemme paenneet niin kauan, että niistä on tullut erottamaton osa meitä itseämme”. Virolaiselle kirjallisuudelle tämä on viime vuosikymmenten keskeisiä teemoja. Vuosikymmenet Neuvostoliiton kyljessä pakottivat vaikenemaan monista asioista, niinhän elämä yleensäkin. Ennen pitkää salaisuudet silti nousevat pintaan. Teema ei ole suomalaisellekaan vieras. Muutokset ja takinkäännöt tapahtuvat niin, että ihminen kantaa kaiken mukanaan, ja jossain se aina näkyy. Muistot häilyvät, horjuvat ja muuttuvat. Tyttärien, kuten Korttitalon Tiinan, osana on yrittää saada sekavasta kerästä jotain otetta. Ville Hänninen, Parnasso