Millaista oli kirjoittaa vaikeasta aiheesta, Meri Kuusisto?
Pitääkö traumasta vapautua kertomalla siitä kaikille, huutamalla asiansa megafoniin? Voiko oman tarinansa hyväksyä ja löytää uuden perheen kaltaisensa joukosta? Meri Kuusiston uudessa romaanissa kertoja kamppailee voidakseen käsitellä lapsuudessa koetun hyväksikäytön aiheuttamaa traumaa. Samalla nousee esiin yksi kirjallisuutemme viimeisistä tabuista – äiti hyväksikäyttäjänä. Kysyimme, millaista vaikean aiheen kanssa oli työskennellä.
Oliko sinulla esikuvia kotimaisessa tai ulkomaisessa kirjallisuudessa, kun päätit tarttua traumaattiseen aiheeseen Liila-romaanissasi?
Sain inspiraatiota omaan kirjoitusprosessiini Roxane Gayn Hunger-teoksesta, jossa hän kirjoittaa trauman pitkäaikaisista vaikutuksista elämäänsä ja minuuteen. Tyylillisesti Lynne Tillmanin romaani American Genius, A Comedy auttoi omaperäisen kertojaäänen löytämisessä vaikeasta aiheesta kirjoittaessani. Maggie Nelsonin Argonautit puolestaan rohkaisi kirjoittamaan queer-identiteetistä parisuhteessa ilman selittelyjä.
Millainen Liilan kirjoitusprosessi oli?
Päätin kahdeksan vuotta sitten kirjoittaa aiheesta romaanin. Tein erilaisia kokeiluja aiheen ympärillä ja aluksi kirjoitinkin teosta eri nimellä. Lopulta kun kertojaääni löytyi, nykyinen romaani alkoi hahmottua. Koska aihe on vaikea, pystyin kirjoittamaan teosta vähän kerrallaan. Pitkä kirjoitusprosessi toi kuitenkin kaipaamani perspektiivin aiheeseen: sen sijaan että romaani keskittyisi siihen, mitä tapahtui, ketä uskotaan tai kuka on syyllinen, romaani kertoo siitä, miten loppuelämänsä voi elää tapahtuneen kanssa.
Mitä huumori merkitsee sinulle ja mistä se syntyy?
Teosteni huumori syntyy henkilöhahmojen omintakeisesta näkökulmasta ympäröivään maailmaan. En kirjoittaessani yritä olla hauska. Henkilöhahmoni pikemminkin sanovat asiat suoraan ja tekevät puolestani näkyväksi normit, joiden puristuksissa elämme etenkin sukupuolen ja seksuaalisuuden suhteen.
Meri Kuusiston Liila on lahjakkaan kirjailijan neljäs romaani ja ilmiömäinen kerronnan taidonnäyte. Synkkää aihetta valaisevat omintakeiset ja osuvat, vinon huumorin sävyttämät huomiot maailmasta.