Argonautit

Olen käynyt Nelsonin Argonautteja useaan kertaan läpi ja pohtinut, miten se voi olla samaan aikaan niin teoriapitoinen ja kuitenkin lukukokemuksena kevyt.

Anna-Liisa Ahokumpu, Parnasso  

Maggie Nelson tekee henkilökohtaisesta julkista rehellisessä tilityksessään Argonautit. Hän lomittaa rakkautensa muunsukupuoliseen kumppaniinsa filosofisiin mietteisiin sukupuolesta, halusta, avioliitosta, äitiydestä ja kirjoittamisesta. Hannele Salminen, Kirjasta kirjaan -blogi  

Argonautit on älykäs omaelämäkerrallinen teos, jossa kirjailija pohtii sitä, mikä ihmisessä muuttuu ja mikä pysyy ennallaan elämäntilanteiden muuttuessa. Gloria-lehti  

Argonautitt täräytti ajatteluani ihan uudenlaiseen asentoon. Nelson kirjoittaa niin rohkeasti rakkaudesta, seksuaalisuudesta, sukupuolesta ja äitiydestä, että en muista koskaan lukeneeni mitään vastaavaa. Tyyne Pennanen, Anna  

Argonautteja on luonnehdittu queer-manifestiksi, mutta manifestisana tuntuu liian painavalta ja jähmeältä luonnehdinnalta Nelsonin proosalle, joka koettelee vakiintuneita ajattelumalleja, olivatpa ne edistyksellisiä tai taantumuksellisia. Argonautit ei iske lukijaa päähän mielipiteillä ja vastauksilla,vaan puolustaa vapaata pohdiskelua ja kyselemistä. Tommi Melender, Parnasso  

Kirjallisen maailman populistien suosikkiretoriikkaa on korostaa eroa teorian ja oikean elämän välillä. Maggie Nelsonin mestarillinen Argonautit on tehokasta todistusaineistoa erottelua vastaan. Se siirtyilee tyylikkäästi henkilökohtaisesta teoreettiseen, elämästä elämän ajattelemiseen, melankolisesta anekdootista terävään filosofiseen muotoiluun. Kirjan sydän ei kuitenkaan ole teoria vaan kauniit ja runolliset jaksot rakkaudesta, seksistä, muistoista, äitiyden haaveesta ja sen toteutumisesta. Kyösti Niemelä, Helsingin Sanomat  

Tuhmasta seksistä luisutaan romantiikkaan, siitä filosofiaan aivan luontevasti. Teoreettisuus ei tarkoita Nelsonille köykäistä nimien pudottelua, vaan ajattelua toisten ajattelijoiden kanssa. [--] Teos on joka tapauksessa sen verran poikkeuksellinen, että sitä voi pitää S&S-kustantamolta todellisena kaappauksena.

Herman Raivio, Suomen kuvalehti  

Tässä mielettömän älykkäässä seurassa ja maailmassa olisin viihtynyt vielä satoja sivuja lisääkin. Onneksi tämä kirja ei kertaluvulla kesken lopu, uskoisin, että seuraavalla lukukerralla tästä aukeaa eteeni jälleen uusi maailma. Mitä luimme kerran -blogi  

Nelsonin aiheet vaihtelevat lastenkasvatuksesta ja synnyttämisestä identiteettiin, seksuaalisuuteen, queeriin ja kirjoittamiseen, joita hän tarkastelee muutoksen ja määrittelyn kautta. Jotta mistään ylipäätään voidaan puhua/kirjoittaa on ensin tutkittava sanoja ja kieltä. /---/ Maggie Nelsonin Argonautit edustaa terävintä ajattelua, mihin pitkään aikaan olen törmännyt. Sen lukeminen uusii monia osia myös omasta laivastani. Reader, why did I marry him.

-blogi  

Paitsi yhteiskunnallista, älykästä ja henkilökohtaista, on Nelsonin teksti myös hauskaa, vapauttavaa luettavaa. Argonautteja onkin ihana (.) lukea. Se on teos, joka katsoo moneen suuntaan – sisältä päin, rujosti ja kauniisti, varmasti mieleenpainuvasti. Lumiomena -blogi