Sensein salkku

Luin Sensein salkkua sellaisena ajanjaksona, jolloin nautin suunnattomasti sen sivujen rauhallisuudesta ja siitä, että saatoin iltaisin uppoutua hetkeksi Tsukikon ja Sensein yhteiseen aikaan, siihen jonka kirjailija on halunnut lukijalle jakaa.

Blogi, Oksan hyllyltä

Söpöydestään huolimatta teos ei ole ärsyttävä eikä imelä: siinä on lempeää ironiaa ja raikkaan absurdeja sävyjä. Tilanteet luodaan kevein, harkituin siveltimenvedoin, ja paljon jätetään sanomatta. Sensein mustasta salkusta tulee lopussa tarinan haikean viestin tiivistävä metafora, joka olisi sanallistettuna lattea. Viimeisten sivujen taitava kerronnallinen ratkaisu vähäeleisine kuvituksineen saa sanoman kuitenkin kantamaan hienosti.

– Image

Sensein salkku on rauhallisesti etenevä romaani, joka tuntuu kevyen tuulen huminana korvissa. Sen sävy on seepia, äänet tyynet ja olomuoto vesi, joka ei kiehu eikä temppuile, mutta kuplii pinnan alla, piilossa. Kawakamin kerronta on kevyttä ja leikittelevää, mutta se jättää myös lukijalle suuren vastuun. Miten tarinaa pitäisi tulkita, millaisena nähdä Sensein ja Tsukikon suhde, mitä ajatella heistä ihmisinä.

Blogi, Suketus

Kawakami luo intiimin, paikoin runollisen melankolisen tunnelman. Kerronta, jonka Raisa Porrasmaa mutkattoman taitavasti on suomentanut, soljuu näennäisen helposti. Silti teksti on monimielistä; tavoittaa ihmissuhteiden herkät säikeet ja kanssakäymisen hienovaraiset nyanssit nautittavasti.

Blogi, Kirjasta kirjaan

Kawasakin romaani on kaunis, yksinkertainen ja paljas kuvaus ihmissuhteesta, joka ei vastaa stereotyyppisiä odotuksia siitä, mitä rakkaus voi olla. Tsukikon ja Sensein välillä ei tapahdu paljoakaan, mutta rivien välissä Kawasaki kertoo paljon siitä, millaista on muodostaa ihmissuhteita aikuisiällä.

Blogi, Sivutiellä

Kiinnyn kirjaan hivuttaen. Annan sille luvan edetä omatahtisesti, välillä yksityiskohtia kirjaten, välillä harppoen kuukausia fokusoiden varovaiseen suhteen kehittymiseen. Teen epäsuhtaisen parin kanssa pistäytymisen kirsikankukkajuhlassa, teen pieniä matkoja, napostelen tofua, siemailen sakea, notkun baaritiskillä, ratkon haikuja – ja tunnustelen tunnelmia. Blogi, Tuijata.

Kulttuuripohdintoja