Säilyt sydämessäin
Romaanillaan Karin Collins liittyy suomenruotsalaisten eeppisten tarinankertojien, kuten Lars Sundin, Ulla-Lena Lundbergin ja Kjell Westön joukkoon. Österbottens Tidning
Hanko, toukokuu 1939. Pensionaatti Bellevuen johtaja Disa valmistautuu kylpylävieraiden saapumiseen. Kesä on shampanjaa ja gourmet-illallisia, rantaelämää ja konsertteja. Kaiken tulee olla viimeisen päälle ja vieraiden toiveet toteuttaa viipymättä.
Kappelisatamassa Hjalmar siivoaa verkkojaan, kun laiturilla leikkivä lapsenlapsi Nisse äkkiä putoaa, katoaa pinnan alle. Seuraavat kauhun hetket avaavat vanhat haavat ja vievät Hjalmarin muistoihin, jotka hän on koettanut tukahduttaa.
Aino kaipaa pakotietä köyhästä kodistaan ja sairaan isänsä luota. Hän on rakastunut ja sivuuttaa lehtiotsikot, sillä eihän kaikella pelottavalla, mitä maailmassa parhaillaan tapahtuu, voi olla mitään tekemistä Hangon kanssa. Kunnes, marraskuun viimeisen päivän aamuna, rehtorin kasvot ovat harmaat ja hän käskee kaikki koulusta kotiin, sillä tilanne on vakava.
Säilyt sydämessäin on talvisodan ajan Hankoon sijoittuva historiallinen romaani, joka kuvaa kaupunkilaisten elämää mullistusten keskellä tarkasti ja lämmöllä.
Parhaiten tulee kuitenkin esiin se, minkälaista on, kun rauha särkyy ja sota alkaa. Romaanille on luvassa jatko-osia; mielellään näiden ihmisten elämästä lukee lisää. Sirkka-Liisa Sjöblomin suomennos on tarkkaa ja elävää, kuten ennenkin.
Leena Reikko, Kulttuuritoimitus.fi
Moniko muistaa, että Hanko oli talvisodassa Suomen pommitetuin kaupunki? Siellä sinnittelevät, paiskivat töitä ja kaipaavat rakkaitaan Karin Collinsin Säilyt sydämessäin -romaanin teinityttö Aino, hotellinjohtaja Disa ja vanha Hjalmar. Kuvaus arjesta sodan keskellä tuo väistämättä mieleen Ukrainan. Lämminhenkinen kirja aloittaa romaanisarjan.
Anna
Ensivaikutelma tuo mieleen Sirpa Kähkösen tavan kuvata Kuopion historiaa tavallisten ihmisten kautta. Ei epäilystäkään, etteikö Karin Collins rakastaisi kotikaupunkiaan, olisi selvillä sen kohtalosta talvisodan pyörteissä tai arvostaisi ihmisten ponnisteluja perheensä ja muiden paikkakuntalaisten eteen. Lämmin katse myös näkee paljon ja tarkasti. (--) Ensimmäisten pommitusten kuvaus on vaikuttavaa luettavaa, ja siitä myös nousee yhteishenki vihollisen edessä. (--) Sekin tuodaan kauniisti esille, miten pienillä teoilla on usein suurempi merkitys kuin itse uskoisi, niin yksilön kuin kokonaisuudenkin kannalta. Tiedot pommituksista ja paikkoihin liittyvät anekdootit pitävät suurelta osin paikkaansa myös todellisessa elämässä, mutta henkilöhahmot ovat fiktiivisiä aitoudestaan huolimatta. Henkilöitä vielä merkittävämmäksi nousee kuitenkin aika ja sen etenemisen vääjäämättömyys, hyvässä ja pahassa.
Mari Viertola, Turun Sanomat