Rääppöö

Åhman tunnetaan huumoriryhmä KAJ:n jäsenenä, ja novelleissakin lakonista huumoria on. Mutta on myös vakavia teemoja, kuten koulukiusaamisen jättämiä jälkiä. Pikkupaikkakunnan nokkimisjärjestystä kuvataan osuvasti. Kirjan pääteema on mieheksi kasvaminen ja miehisyyden malli. [...] 

Åhman liikkuu osin samassa maastossa kuin Petri Tamminen, mutta Tammisella heikon mieheyden kokemukseen liittyy vahva ahdistus ja häpeä. Rääppöössä tunnelma on enemmän lämminhenkinen kuin raastava. 

Anni Saari, Keskipohjanmaa

Novellit ovat tutkielmia poikana ja miehenä olosta, varsinkin sosiaalisista suhteista. Hienovaraiset koodistot ovat piilossa, mutta vaikuttavat vahvasti taustalla. Åhman nostaa ne esiin lämpimästi. Hän ymmärtää varsinkin heitä, jotka eivät tuosta vain solahda maskuliinisiin normeihin.

Laura Krohn, Vaasa

KAJ-yhtyeestä tuttu Axel Åhman (s.1993) lyö itsensä läpi kirkkaasti esikoisnovellikokoelmallaan Rääppöö.

Julkaisemisessa ei ole mitään Bara bada bastu -euroviisulisää, sillä kokoelman ruotsinkielinen alkuteos on julkaistu jo vuonna 2020. Novellit itsessään kantavat ja kannattelevat. [...]

Novellit ovat tuoreita, yllättäviä ja humoristisia.

Risto Kormilainen, Kainuun Sanomat

Ruotsinkielistä versiota on jo ehditty kehumaan, eikä suotta.
Novellit ovat mainioita tutkielmia poikana ja miehenä olosta, varsinkin sosiaalisista suhteista. Hienovaraiset koodistot ovat piilossa, mutta vaikuttavat vahvasti taustalla. Åhman nostaa ne esiin lämpimästi. Hän ymmärtää varsinkin heitä, jotka eivät tuosta vain solahda maskuliinisiin normeihin.

Laura Krohn, Ilkka-Pohjalainen

Jos Kaj-yhtyeen musiikki ja huumori on luonteeltaan lempeää, samalla linjalla kulkee myös Rääppöö. Åhman (s. 1993) kirjoittaa lämpimin sävyin lyhyitä tarinoita siitä, mitä on kasvaa mieheksi.

[Åhman] kirjaa miellyttävän tarkkanäköisesti ja sujuvasti yksiin kansiin miehuuden arkkityyppejä ja elämän käännekohtia.

Ilkka Taavitsainen, Iisalmen Sanomat

Pohjalaisressukat harvinaisessa valokeilassa

Axel Åhmanin novellikokoelma näyttää kauniisti, miten hiljaisuuden perintö siirtyy isältä pojalle.

[...] 

Kertojaäänessä on KAJ:n huumorista tuttua itseironiaa, mutta proosassa se soi lempeämmin. Åhman ei rakenna karikatyyrejä, vaan pysähtyy arkisiin hetkiin ja etsii niistä ymmärrystä ja empatiaa.

Välillä tekstit muuttuvat absurdeiksi. Huumori muistuttaa ruotsalaisen Solsidan-sarjan kuivakkaa, mustaa sävyä [...]

Rääppöö ei teoksena pyri rikkomaan hiljaisuuden kulttuuria, vaan kuuntelemaan sitä.

Lotta Mikkilä, Helsingin Sanomat