Haluaisin huoneen, jossa olisi neljä seinää ja suljettava ovi. Huoneen, jossa olisi sänky, pöytä ja tuoli, kirjoituskone tai lehtiö ja lyijykynä, ei enempää. Niin, ovi jonka saisi lukkoon. Mitään tästä en kuitenkaan saa ennen kuin olen kahdeksantoista ja voin muuttaa kotoa pois.

Kööpenhamina-trilogia koostuu kolmesta 1970-luvun taitteessa ilmestyneestä autofiktiivisestä teoksesta. Toinen osa, Nuoruus, sijoittuu 1930-luvun loppupuolelle. Se kuvaa kasvua aikuiseksi, kirjailijankutsumuksen kirkastumista ja ensimmäisten julkaisujen onnea.

Tove aloittaa - ja lopettaa - ensimmäisissä työpaikoissaan, saa julkaistua ensimmäisen runon, vuokraa ensimmäisen oman huoneen, tapaa ensimmäisen aviomiehen ja jännittää, voidaanko ensimmäistä runokokoelmaa lopulta julkaista, sillä maailma on juuri ajautunut sotaan.
 

Osta

19.60 € 28.00 €

On teoksia, joihin rakastuu päätäpahkaa, koska ne tuntuvat puhuvan suoraan itselle. Tanskalaisen Tove Ditlevsenin omaelämäkerralliset romaanit ovat juuri sellaisia harvinaisia elämyksiä. Ne muistuttavat toisaalta Lucia Berlinin osin omaelämäkerrallisia novelleja, toisaalta maailmankuulua Elena Ferranten Napoli-romaanisarjaa, mutta ennen kaikkea ne muistuttavat lukijan omaa elämää. (--)
Sarjan kääntäjä Katriina Huttunen on tehnyt upeaa työtä. Toivottavasti lisää sellaista on luvassa, sillä Ditlevseniä ei ole aiemmin juuri suomennettu muutamaa tekstiä lukuunottamatta. Viimeinen trilogian osa ilmestyy suomeksi kesäkuussa, ja odotukseni ovat hurjat. Mitä uutta vielä itsestäni opinkaan?
Annaleena Jalava, Eeva

Alle kaksikymppinen kertoja aloittelee nyt työelämää ja kotoa irtautumista. Jos Lapsuuden tunnelma oli synkkä, jopa traaginen, nyt ollaan enemmän surrealistisen huumorin alueella. Niin nuoruuden vimmainen energia vaikuttaa: epävarmuudesta huolimatta Tove-kertoja tuntee itsensä voittamattomaksi.
Suvi Ahola, Helsingin Sanomat
 

Ditlevsenin trilogian ensimmäinen osa teki vaikutuksen armottomilla havainnoillaan sekä ilmaisullaan, joka on samanaikaisesti karua ja runollista. Nuoruudessa pysäyttäviä hetkiä on hieman vähemmän, mutta niitä on. Hienoimmat kohdat ovat yhtä aikaa koomisia ja musertavia (--). Katriina Huttusen suomennos on ilmava, herkkävireinen ja huolellinen. Elina Warstan suunnittelema kaunis kansi ansaitsee erityiskiitoksen. Kirja tuntuu käsissä arvokkaalta. Synkistä sävyistä huolimatta Nuoruus on Lapsuutta toiveikkaampi.
Silvia Hosseini, Suomen Kuvalehti

Tove Ditlevsen
Katriina Huttunen


Tove Ditlevsen

Aikuisuus

Tove Ditlevsen

Lapsuus