Miriam Toewsin romaani Naiset puhuvat (suom. Kaisa Kattelus) on hyvin tiiviisti ja tehokkaasti rajattu. Tapahtumaaika on kokouksen alusta naisten päätökseen asti. Romaani on koskettava ja huokuu alkeellisissa oloissa elävien naisten viisautta. Älköön kukaan aliarvioiko naisten yhteisön voimaa.
Mervi Alatalo, Anna
Tositapahtumista inspiraationsa saanut hurja tarina sijoittuu eristäytyneeseen ja tiukan uskonnolliseen mennoniittayhteisöön, jossa miehet pahoinpitelevät ja käyttävät hyväksi yhteisön naisia. Miriam Toewsin Naiset puhuvat -romaani (S&S) on pöytäkirja siitä, mitä tapahtuu, kun naiset saavat tarpeekseen ja hiljaisuus murtuu. Tarinan mieleenpainuvat päähenkilöt ovat oppimattomia ja alistettuja, mutta eivät raukkoja. Heidän välisensä solidaarisuuden kuvaus on koskettavaa luettavaa.
Annaleena Jalava, Eeva
Tositapahtumiin perustuva järkyttävä ja tärkeä teos on saanut inspiraationsa bolivialaisen mennoniittasiirtokunnan hirmuteoista. Kristillisen siirtokunnan miehet tainnuttivat ja raiskasivat öisin naisia ja lapsia. Fiktiivinen teos kuvaa naisten reaktioita tapahtumiin. Puhutteleva ja ajatuksia herättävä teos.
Joel Karppanen, Oskari Onninen & Tuija Siltamäki, Ylioppilaslehti
Kertakaikkisen kiinnostava ja hieno on tämä tositapahtumien inspiroimana alkunsa saanut romaani suljetun uskonnollisen yhteisön kaltoin kohdelluista naisista. Heidän keskustelunsa siitä, miten koettuun julmuuteen tulisi suhtautua, kuvataan vähäeleisesti ja hyytävästi. Loppu on… no, ehkä sanon vain, että pysäyttävä, jotta en paljasta liikaa. Luen niin paljon, että unohdan monet kirjat pian lukemiseni jälkeen. Tätä en.
Anna Pihlajaniemi, Kodin kuvalehti
Naiset puhuvat vastaa erittäin hyvin nimeään. Iljettävien rikosten pohjalta on syntynyt verkkaisesti etenevä, lempeä keskustelukirja. Mennoniittayhteisössä itsekin kasvanut Toews piirtää jokaisesta henkilöstään kuvan rehevillä maan sävyillä. Kieli on koruttoman runollista, ja myös suomennokseen välittyy, kuinka minäkertoja haparoi kielten ja kulttuurien välillä. Oppimattomien keskustelijoiden vertauskuvat ovat hienosyisiä ja oikeudentaju viiltävää – samoja hyvän ja pahan, tiedon ja vallan kysymyksiä voisi kuvitella afganistanilaisten naisten pohtivan. Itse kunkin kärsimykset keriytyvät auki keskustelujen myötä, ja loppu on puhdas rakkauden ylistys.
Eeva Lankolainen, Karjalainen
