Mistä kaikki päivät tulevat?

Kirjassa lasten oman elämysmaailman pohdinnat ja pienet ja suuret elämänkysymykset on nostettu keskiöön demokratisoiden tietämistä lasten ja aikuisten välillä – eihän edes mummi osaa vastata esimerkiksi siihen, miksi vauvat tuoksuvat popcornilta. Kaunis kuvitus ja elämänmakuinen teksti muodostavat ansiokkaan vuoropuhelun, jossa läsnäolo hetkessä ja toisen kohtaaminen kutsuvat pysähtymään ja pohtimaan yhdessä elämisen ja olemassaolon peruskysymyksiä.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia, ehdokasjuryn perustelut

Kaikki löytämäni viimeiset nostettiin Suomen Kirjataiteen komitean Kauneimmat kirjat -listalle. Soisin saman tunnustuksen tällekin kirjalle, sen verran viehättävää ja kekseliästä Hurmeen kädenjälki on. Päähenkilölapset ovat eläväisen näköisiä ja koettelevat kirjan rajojakin: en voi kuin riemastua, kun lapset yrittävät päästä pois kirjan sivuilta ja toinen vilkuttaa vähän sivun ulkopuolella – ja vilkuttava käsi löytyy seuraavalta sivulta. Yksinkertaisen toimivaa! Kirjassa on upeita saaristoa kuvaavia aukeamia, erilaisia tunnelmia ja viehättäviä yksityiskohtia. Hurme on huikean taitava sekä kuvittajana että aukeamien rakentajana.

Mistä kaikki päivät tulevat? tarjoaa hauskaa pohdiskeltavaa tällaisia kysymyksiä miettivän pienen lapsen kanssa, mutta ilahduttaa kyllä leikkisällä asenteellaan ja kauniilla kuvituksellaan aikuislukijaakin juuri niin kuin riittoisimmat kuvakirjat tekevät.

Mikko Saari, Onnimanni

Ihanan filosofinen lasten kuvakirja kertoo kesänvietosta saaressa ja lasten ihmettelevistä kysymyksistä. Kirjaan mahtuu paljon suloista pohdiskelua. Vastauksia ei ole; ne pitää keksiä itse. Samaa kyselemisen ja ihmettelemisen henkeä on ollut Hurmeen aikaisemmissakin kirjoissa, joten aihe on selvästi läheinen. Lämminhenkisessä kirjassa on upea kuvitus, jossa on monia hyviä oivalluksia.

Kulttuuritoimitus

Toinen hieno esimerkki on Maija Hurmeen kuvakirja Mistä kaikki päivät tulevat? (S&S). Se pysähtyy pienten arkisten asioiden äärelle. Kehystarina kertoo isoäidin ja lapsenlasten kiireettömästä päivästä meren äärellä. Lapset ihmettelevät erilaisia asioita ja ilmiöitä:”Miten hiljaista voi olla?, Mistä linnut uneksivat? Miksi joskus voi olla surullinen vaikka on kivassa paikassa? Miksi en voi nähdä silmiäni? Entä miten vauva tietää kuka on sen äiti?” Kysymykset havainnollistavat yhtäältä lapsen tiedonjanoa ja toisaalta mielikuvituksen pidäkkeetöntä voimaa. Hurmeen vesivärikuvitus asettaa uteliaat lapset osaksi maisemaa.

Päivi Heikkilä-Halttunen, Helsingin Sanomat