Lyhyt maallinen loistomme
Lyhyt maallinen loistomme on pojan kirje äidille. Kirjeen kirjoittaja on parikymppinen Pikkukoira, ja hän kertoo äidin perheestä, Vietnamista, poissaolevasta isästä, sodan jättämistä jäljistä ja perheen taistelusta uuden elämän rakentamiseksi Yhdysvalloissa.
Yksinhuoltajaäidin ja pojan suhde on vaikea mutta täynnä rakkautta. Kirjeessään lukutaidottomalle äidilleen poika uskaltaa paljastaa elämästään puolia, joista äiti ei tiedä mitään: hän kertoo rakkaudestaan kaltoinkohdeltuun Trevoriin, seksistä, huumeista, halustaan löytää kauneutta.
Kertojan henkilökohtaisten kokemusten lävitse romaani laajenee käsittelemään amerikkalaisen nykytodellisuuden kipukohtia: maskuliinisuuden kriisiä, huumeongelmaa, väkivaltaa ja rasismia, rotua ja luokkaeroja.
Näihin lauseisiin tekee mieli jäädä asumaan, niin kauniita ne ovat. Ocean Vuongin haikea romaani koostuu kirjeistä, joita nuori vietnamilais-amerikkalainen mies kirjoittaa äidilleen. Äiti on lukutaidottomaksi jäänyt maahanmuuttaja, poika taas päässyt eteenpäin elämässä ja ilmeisesti noussut sivistyneisiin piireihin. Jos perheessä on rosoja, niin vielä enemmän on rakkautta, jonka hienovireinen kuvaus saa palaamaan tekstiin monta kertaa. Romaani avaa ansiokkaasti myös laajemman maahanmuuttajanäkökulman Yhdysvaltoihin.
Annaleena Jalava, Gloria
Kirja on lähes kolmekymppisen pojan kirje äidilleen, joka ei osaa lukea. Sen tyylilaji, kieli ja rytmi hipovat runoutta. Poikkeuksellista, omaelämäkerrallista, mutta kaunista. Ei ihme, että kriitikot ovat ylistäneet sen lähes puhki. Kirja on kiinnostava näkökulma Yhdysvaltoihin ja ajankohtainen kuvaus monisukupolvisen maahanmuuttajaperheen kotoutumisesta
Antti Virolainen, Ilta-Sanomat
Vietnamilais-amerikkalaisen runoilijan Ocean Vuongin Lyhyt maallinen loistomme (S&S) on yhtä loistokas kuin nimensä. Autofiktiivinen romaani rakentuu aikuistuvan pojan kirjeistä lukutaidottomalle äidille. Vuong kirjoittaa kouriintuntuvasti siitä, miten voimaton pieni lapsi on, kun hän yrittää ostaa kielitaidottomalle perheelleen aineksia häränhäntäkeittoon. Tai miksi köyhistä oloista on niin lyhyt matka huumeiden pariin. Tai miten valtava on ensirakkauden voima. Ihan sydämestä ottaa, niin kauheus kuin kauneus.
Elisa Helavuori, Eeva
Lyhyt maallinen loistomme kuvaa vahvasti maailmassa selviytymistä ja itsenäisyyden säilyttämistä. Romaanin päähenkilö perää omaa ääntään, ja suhteellisen oma on Vuonginkin ääni. Hänen proosansa on tunnelmallista, hetkittäin jopa haurasta. Karun maailman kauneuden kuvaaminen on toki tavanomaista kirjallisuudessa, Suomessakin, mutta nautin Vuongin tyylin intensiteetistä.
Ville Hänninen, Parnasso