Lasitehdas
Lasista ei näe päältäpäin, miten se on valmistettu. Hillopurkit ja shampanjalasit voivat olla samaa ainetta tai sitten eivät. Se selviää vain sulattamalla.
Kaksi perhettä mahdollisuuksiensa rajoissa. Kaksi nuorta hapuilemassa niiden yli. Yhteinen joulu pyöräyttää jokaisen peilin eteen: Kuka minä olen, mistä unelmoin? Kuka ansaitsee ja mitä?
Juhani painaa hommia lasitehtaalla ja unelmoi omasta talosta, jonka pihapuiden alla lapset saisivat telmiä. Irina rullaa permanentteja sormet kivistäen ja tekee designlöytöjä kirpputoreilta. Rogerilla on jo kaikkea, paljon, ja Christina ei tiedä mitä sillä tekisi. Juhalla ja Lotalla on vastaus, se vanhin kaikista.
Lasitehdas on keskiluokkaisuuden rajoja tunnusteleva tarina kahden suomalaisen perheen elämästä ja kohtaamisesta. Kumpikin on saanut lottovoiton, toinen syntymässä, toinen rahapeleissä, mutta perinnöksi jätetään ja saadaan paljon muutakin kuin rahaa.
Katja Lahden Lasitehdas vei ja minä vikisin. Sen lisäksi, että lasinvalmistuksesta lukeminen oli mielenkiintoista (ihan ilman sen suurempien metaforien ja muiden tulkintojen hakemista), 70-luvulta alkava ja vuosikymmenittäin täydentyvä kuvaus päähenkilöiden elämänkuluista sai minut suorastaan rakastumaan Juhaniin, Irinaan, Juhaan, Kristiinaan, Rogeriin, Juhaan ja Lottaan.
Voivatko sydämeltään ja juuriltaan duunarit löytää yhteistä säveltä syntymästä "parempiosaisten" kanssa, onko luokka-aitoja oikeasti olemassa ja minkä voimin ne ylitetään, jos ylitetään? Kenties rakkauden?
Älä ota sitä niin vakavasti -blogi
Lahden romaani on kiinnostava ajankuva ja näkökulma Suomen lähihistoriaan.
Lahti kirjoittaa vahvaa ja konstailematonta proosaa ja hänen luomansa henkilökuvat ovat osuvia.
Marjaana Tunturi, Aamulehti
Katja Lahden esikoisromaani on tarina luokkaeroista, unelmista ja lottovoitosta. Se kertoo humoristisella tavalla tarinan kahdesta erilaisesta suomalaisperheestä ja niiden kohtaamisesta. Duunariperheen Juhani paiskii töitä lasitehtaalla. Varakas suomenruotsalaisperhe elää toisenlaista elämää kartanossaan.
Irene Naakka, Iltalehti
Romaani siirtää myös lasikaton käsitteen koskettamaan yhteiskuntaluokkien välisiä näkymättömiä aitoja. Voiko raha muuttaa luokkaa, vai onko luokka osa ihmistä? Luokkarajojen yli kulkemisen mahdollisuuksia sekä niistä koituvia seurauksia tarkastellaan lukuisten arjen ja juhlan kuvausten kautta.
Marissa Mehr, Turun Sanomat
Lasitehdas on kuvaus eri sosiaaliluokkiin kuuluvien ihmisten osumisesta tekemisiin toistensa kanssa. Se on myös kuvaus alinomaisesta puutteesta sekä äkkirikastumisesta.
Annelin kirjoissa -blogi
Tarinan lempeä viesti on, että erilaisten ulkokuorien alta löytyy samanlaisia ihmisiä iloineen ja suruineen ja että omia unelmiaan ei kannata tukahduttaa. Kirjasta jäi hyvä mieli.
Pirjo Nurmilaukas, Eeva-lehti
Pienet yksityiskohdat eri vuosikymmeniltä ruokkivat myös kaikenikäisten nostalgian nälkää. Minun suuhuni palasi esimerkiksi murokulhon pohjalle jääneen, jo hieman lämmenneen sokerimaidon maku, jonka olin vuosiksi unohtanut.
Laura Kuivalahti, Maaseudun Tulevaisuus
