Kimalaisten kirja
Emily ei ole mystinen olento vaan lihaa ja verta, tehty samasta aineesta kuin me kaikki, mutta en voi olla miettimättä, kuvittelenko vain tuntevani hänet.
Vuosi 1882, Amherst, Massachusetts. Emily Dickinson on kaupungin kummajainen, valkoisiin pukeutuva erakko, josta puhutaan jonkinlaisena runoilijanerona. Hänen elämänsä rajautuu perheen kotitaloon, jossa Lavinia-sisko varjelee hänen rauhaansa. Emily tuskin tapaa edes naapurissa asuvaa Austin-veljeään tai tämän vaimoa Susania, jonka kanssa hänellä on ollut erityinen side.
Sitten paikkakunnalle saapuu nuori ja kaunis, kunnianhimoinen nainen, rouva Mabel Todd, joka kiinnostuu kaupungin omasta runoilijasta. Hän pyrkii Emilyn luo, ja tulee samalla kohdanneeksi Austinin. Näin kylvetään siemenet vuosien katkeralle kamppailulle siitä, kenelle runoilija Emily Dickinsonin perintö eniten kuuluu - ja kuka oikeastaan tunsi hänet.
Herkkä, vahvatunnelmainen romaani herättää henkiin uraauurtavan runoilijan elämänpiirin. Todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin perustuvan teoksen huikaisevan kaunis, runollinen kieli näyttää maailman lukijalle niin kuin vain runoilija sen näkee.
Tarina on täynnä niin mielenkiintoisia yksityiskohtia, että kirjan maailmasta irrottautuminen kesken lukemisen tuntuu mahdottomalta. Kaiken keskipisteenä on perheen suuri kotitalo, jonka ympärillä henkilöhahmot pörisevät kuin kimalaiset. Syntyy jännitteisiä suhteita, kiellettyjä rakkauksia ja kuva runoilijanerosta, joka erakoituu huoneessaan, mutta josta kukaan ei saa tarpeekseen.
Clarissa Rosi, Eeva
Historiaan pohjaava tarina voisi skandaaleineen ja vihanpitoineen olla Humisevan harjun maailmasta, ja sellainen proosa onkin varmasti yksi Kannaksen innoitus. Hän tuntee aikakauden, josta kertoo, rakastaa sitä ja sen kirjallisuutta. Siksi lukija, joka keinuu mielellään Brontën sisarusten ja L.M.Montgomeryn kerronnassa, nauttii myös Kimalaisten kirjasta. Tunnelma on aito, ja siihen imeytyy hienosti mukaan.
Toisaalta romaanissa on rakenne, josta katkelmallisuus sekä aikatasojen ja näkökulmien muutokset tekevät vankasti modernin. Se ei siis ole turnyyriviihdettä vaan tarkasti ajateltu psykologinen tutkielma yhden (mukamas suopean ja sivistyneen) perheen sisäisestä vallankäytöstä.
Lopputulos on rehevä: lyyristen monologien lisäksi riittää musliinin lepatusta ja ansarikasveja mutta myös kulkutauteja, keskenmenoja ja seksiä lukittujen ovien takana.
Suvi Ahola, Helsingin Sanomat
Vappu Kannas kertoo perheen jännitteisen ja riitaisankin tarinan niin taitavasti, että lukiessa unohtaa lukevansa. Tätä tarinaa elää sen mukana.
Niina Mälkiä, ET
Vappu Kannas
Kirjeitä Japaniin
