Keinulaudalla
Kaikille ei anneta saksia, neulaa tai puikkoja. Minulle on tässä vaiheessa sallittu puikkojen lisäksi myös virkkuukoukku ja kanavaneula. Yhteensä olen kutonut kaksitoista paria villasukkia ja yhden parittoman.
Alku on aina pahin. Pitää luoda silmukat ja jakaa ne neljälle puikolle. Joskus neuleen aloittaa langan väärällä päällä, jolloin lanka loppuu heti kättelyssä. Tai neule kiertyy sotkuksi, ja on pakko purkaa. Olen purkanut lukemattomia alkuja.
Keskivaiheilla täytyy muistaa asioita. Laskea silmukoita ja kerroksia, tehdä kantalappua ja kiilakavennuksia. En koskaan kirjoita ylös, montako kerrosta mihinkin on mennyt. Joudun laskemaan ne monta kertaa, sillä unohdan luvut saman tien. Jos laskee väärin, täytyy taas purkaa.
Sukantekijänä minä olen melkein ihminen.
Outi on nelikymppinen nainen, jolla menee hyvin. Tietenkin menee: hänellähän on vetävä ja lahjakas aviomies, ihanat lapset, kiinnostava ura televisiossa. Joskus masentaa, lasten syntymän jälkeen etenkin. Välillä menee lujaa, ehkä liiankin lujaa mutta sellaistahan elämä kaikilla on, että välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Kuin olisi keinulaudalla. Kaikki se kuuluu asiaan.
Vai kuuluuko? Jokin alkaa purkautua Outissa. Hän ei enää pääse masennuksesta ylös. Hän ei osaa enää pysäyttää itseään silloin, kun vauhti karkaa käsistä.
Tarjoaa toivoa mielen sairauden kanssa kamppaileville.
Ilta-Sanomat
Sairauden kuvauksena teos on koskettava. Aivan kuin Storgård olisi halunnut kertoa kaikille, millaisesta sairaudesta on kyse. Siinä hän onnistuukin oivallisesti.
Martta Kaukonen, Ilona
Tarina on tietysti hyvä. Eikä siitä, osaako kokenut toimittaja kirjoittaa, ole epäilystä. Keinulaudalla on koskettava ja dramaattinen tarina, ja siinä on toimiva rakenne.
... Keinulauta ei ole kuitenkaan pelkkä sairauskertomus. Siinä on kaunokirjallista kunnianhimoa ja yleispätevää pohdintaa ihmisen psyykestä.
... Tärkein oivallus osuu jokaiseen lukijaan, oli tämä sairas tai terve. Mikä minussa on syvintä itseäni, mikä ympäristön opettamaa, paineiden pakottamaa tai menetysten vääristämää? Kuka minä oikeastaan olen?
Suvi Ahola, Helsingin Sanomat
Hän kertoo kikkailematta kuinka asiat ovat. Ja hän kertoo ne niin viiltävän tarkasti, ettei lukijaakaan päästetä helpolla. Lukija, joka uskaltautuu mukaan tarinaan, temmataan vauhdilla mukaan maailmaan, joka vyöryy ja velloo yhden naisen pään sisällä. Riipivä ja tärkeä teos
rakkaudestakirjoihin.blogspot.fi
Storgård kirjoittaa tarinan sellaisella sujuvuudella, että se vangitsee viimeiselle sivulle asti.
Sanna Puhto, Anna
ihmisen hauraus ja samanaikainen halu pysytellä maailmassa kiinni näkyvät kirjassa kirkkaina.
Pelko oman elämän hallinnan menettämisestä ja oman minuuden hukkaamisesta sekä pelko tulla nähdyksi vain sairautensa kautta. Siinä ajatuksia, joita jokainen psyykkisesti sairastuva käy mielessään läpi, ja Storgård tuo nämä ajatukset hienosti esille.
Marjaana Roponen, Lapin Kansa
Keinulaudalla kohoaa henkilökohtaisen sairauskertomuksen yläpuolelle yhteiskunnalliseksi pamfletiksi. Se pyytää painokkaasti myötätuntoa ja inhimillisyyttä. Mielenterveyden häiriöitä voi sentään lääkitä, kunhan oikea annostus löydetään. Millä lääkittäisiin pelon ja pärjäämisen keinuttama kulttuuri?
Kirja on koskettava tarina elämän rosoisuudesta, julkisuuden kirosta ja siitä häpeästä, joka yhä liittyy mielen sairauksiin.
Lea Suoninen-Erhiö, Noste
Vaikka Keinulaudalla on romaani, on se myös vankkaan tietoon ja kokemukseen perustuva taudin kuvaus. Storgård kuvaa uskottavasti Outin ratkaisuja ja heittäytymistä maaniseen vauhtiin, jossa unohtuvat arjen velvollisuudet ja talouden realiteetit.
Hyvällä tarinalla on myös opetus. Tässä tapauksessa se on uskallus puuttua toisen hätään ja se, että yksin ei kukaan pärjää.
Outi Lindqvist, Forssan Lehti
Keinulaudalla on taitavasti kirjoitettu, ja nimensä mukaisesti se kuvaa hyvin myös sitä jatkuvaa epävarmuuden tilaa, jossa sairastunut Outi oireineen elää.
Pirjo Houni, Eeva