Erään kanan tarina
Kuva: Petri Virtanen
Susana on muuttanut äidin kanssa mummon luo maalle. Hänen paras ystävänsä on sokea kana nimeltä Leena, tai olkoon vaikka Lena. Myöhemmin tulee miehiä, mutta ei Susana niitä jaksa. Mikan nahkatakki haisee kuolleelta eläimeltä; Einon kyllä voi valita tuoksun perusteella ja se tuntee puiden nimiä enkuksi, mutta täysi valehtelija sekin on.
Toisaalla isä kutsuu Maria Mauriksi ja pakottaa ampumaan haulikolla; Marju kaataa matolle kahvia ja arki nyrjähtää; Silja ulkoiluttaa pelkkää remmiä Niilon kuoltua. Kokonainen elämä, vuosikymmenten rakkaus, uuttuu syreenintuoksuiseen hajuveteen.
Erään kanan tarina on kokoelma absurdin liepeitä haistelevia novelleja eläimistä elämissämme ja eläimistä joita olemme. Se antaa äänen heille, joilta ei aina ymmärretä kysyä ja katsoo kaikenikäisiä, -näköisiä ja -karvaisia päähenkilöitään vähän vinosti mutta lämmöllä.
Nautinnollinen ja ehjä kokoelma huokuu lämpöä ja elämän ymmärrystä. Tarkkanäköisissä ja väliin tikahduttavan hauskoissa dialogeissa ihminen laskeutuu luomakunnan herruudesta muiden nisäkkäiden tasolle. Ai että se tuntuu hyvältä.
Anni Valtonen, Helsingin Sanomat