Elolliset
Kuva: Susanna Kekkonen
Kuva: Susanna Kekkonen
Kuva: Susanna Kekkonen
"Maailmanluokan kirjallisuutta" - Helsingin Sanomat
Häikäisevä esikoisteos suuren eurooppalaisen romaanin ystäville.
Vuonna 1741 luonnontieteilijä ja teologi Georg Wilhelm Steller seilaa kapteeni Vitus Beringin retkikunnan mukana suurelle pohjoiselle tutkimusretkelle, jonka tarkoituksena on etsiä meritie Aasiasta Amerikkaan. He eivät saavuta mannerta, mutta löytävät jotain muuta, joka vie Stellerin nimen historiankirjoihin: stellerinmerilehmän.
Vuonna 1859 Hampus Furuhjelm, Venäjän Alaskan suomalainen kuvernööri, lähettää miehiä etsimään suuren, jo vuosisata sitten kadonneeksi huhutun merinisäkkään luurankoa, sillä sellainen halutaan keisarillisen yliopiston kokoelmiin.
Vuonna 1952 Helsingin luonnontieteellisen museon preparaattori John Grönvall saa tehtäväkseen kunnostaa harvinaisen, kokonaisena säilyneen stellerinmerilehmän luurangon.
Elolliset on poikkeuksellisen vaikuttava esikoisromaani. Se on erään lajin muotokuva, hengästyttävä seikkailu läpi kolmen vuosisadan ja kertomus suurista inhimillisistä pyrkimyksistä: tieteestä, taiteesta ja halusta herättää uudelleen henkiin sellainen, minkä ihminen on tietämättömyydessään tuhonnut.
Helsinkiläinen kirjallisuudentutkija Iida Turpeinen on kirjoittanut merkittävän eurooppalaisen romaanin, vieläpä heti ensi yrittämällään. (--) Turpeisen yhteen merilehmään sekä siihen kolmella eri vuosisadalla liittyviin ihmisiin keskittyvä esikoisteos Elolliset tuo lukijansa iholle koko maapallon ekologisen murroksen ja syöksyn. (--) Turpeisen taitavan tiivis teos istuu maisemaan, jota asuttavat esimerkiksi Richard Powersin Ikipuut ja Elizabeth Gilbertin Tämä kokonainen maailmani. (--) Turpeinen veistää ilmeisen valtavan tausta-aineistonsa pohjalta täsmäiskuja henkilöidensä olennaisimpiin käänteisiin. Paitsi tietoa Elolliset tarjoaa pois jättämisen taidetta, ja debytantin oma ääni syntyy paljolti myös siitä. (--) Hänen tieteestä ammentavaa teostaan saa lukea tunteella ja henkeään pidätellen.
Antti Majander, Helsingin Sanomat
Ohutäänistä meren rouvaa ja sen viimeistä paratiisia Aleuttien saaristossa kuvaillaan kiehtovasti. Myyttisen jättiläisen tuho tuntuu ja järkyttää. Iida Turpeisen mittava taustatyö sulautuu etenkin romaanin alkupuolella niin luontevasti osaksi kertomusta, että lukemiseen on ilo upota. (--) Elollisia voi verrata Olli Jalosen tieteen historiasta ammentaviin romaaneihin Taivaanpalloon ja Merenpeittoon. Jalonen luo omalaatuisin lausein sisäistyneitä, hitaasti avautuvia maailmoja. Turpeisen kieli on kirkasta ja tarkkaa, ja teos kulkee pitkälti tarinan ja sanoman ehdoilla.
Nina Holm, Suomen Kuvalehti
Elolliset kertoo muun muassa tutkimusmenetelmien, tieteellisten piirrosten ja museokokoelmien vaiheista eli kaikesta siitä, mikä muokkaa suhdettamme toislajisiin. Vaatii näkemystä hahmottaa tuollaisia kehityskulkuja ylipäätään, saati sitten tuoda ne kaunokirjallisuuteen. (--) Kuva kulloisestakin aikakaudesta on rakennettu huolellisesti, ja niistä välittyy vahva toden tuntu, mutta kerrontaan syntyy väistämättä tietynlainen kaksoisvalotus, koska tapahtumat johtavat kohti antroposeenia ja kuudetta sukupuuttoaaltoa.
Juha-Pekka Kilpiö, Etelä-Suomen Sanomat
Stellerinlehmä metsästettiin sukupuuttoon alle 30 vuotta sen löytämisen jälkeen 1700-luvulla. Iida Turpeisen Elolliset alkaa seikkailutarinana, kun tutkija Stellerin retkikunta haaksirikkoutuu ja löytää valtavankokoisen eläimen. Romaani jatkuu vavahduttavalla pohdinnalla ihmisen tiedonhalusta ja valloittamisvimmasta ja siitä, mitä ne voivat saada aikaan.
Anna-lehti