Elolliset

Kirjalla on vakava sanoma, mutta ilmaisultaan se on erittäin kaunis.

Kaarina Kärnä, Ympäristö ja Terveys-lehti

Helsinkiläinen kirjallisuudentutkija Iida Turpeinen on kirjoittanut merkittävän eurooppalaisen romaanin, vieläpä heti ensi yrittämällään. (--) Turpeisen yhteen merilehmään sekä siihen kolmella eri vuosisadalla liittyviin ihmisiin keskittyvä esikoisteos Elolliset tuo lukijansa iholle koko maapallon ekologisen murroksen ja syöksyn. (--) Turpeisen taitavan tiivis teos istuu maisemaan, jota asuttavat esimerkiksi Richard Powersin Ikipuut ja Elizabeth Gilbertin Tämä kokonainen maailmani. (--) Turpeinen veistää ilmeisen valtavan tausta-aineistonsa pohjalta täsmäiskuja henkilöidensä olennaisimpiin käänteisiin. Paitsi tietoa Elolliset tarjoaa pois jättämisen taidetta, ja debytantin oma ääni syntyy paljolti myös siitä. (--) Hänen tieteestä ammentavaa teostaan saa lukea tunteella ja henkeään pidätellen.

Antti Majander, Helsingin Sanomat

Ohutäänistä ”meren rouvaa” ja sen viimeistä paratiisia Aleuttien saaristossa kuvaillaan kiehtovasti. Myyttisen jättiläisen tuho tuntuu ja järkyttää. Iida Turpeisen mittava taustatyö sulautuu etenkin romaanin alkupuolella niin luontevasti osaksi kertomusta, että lukemiseen on ilo upota. (--) Elollisia voi verrata Olli Jalosen tieteen historiasta ammentaviin romaaneihin Taivaanpalloon ja Merenpeittoon. Jalonen luo omalaatuisin lausein sisäistyneitä, hitaasti avautuvia maailmoja. Turpeisen kieli on kirkasta ja tarkkaa, ja teos kulkee pitkälti tarinan ja sanoman ehdoilla.

  Nina Holm, Suomen Kuvalehti  

Elolliset kertoo muun muassa tutkimusmenetelmien, tieteellisten piirrosten ja museokokoelmien vaiheista eli kaikesta siitä, mikä muokkaa suhdettamme toislajisiin. Vaatii näkemystä hahmottaa tuollaisia kehityskulkuja ylipäätään, saati sitten tuoda ne kaunokirjallisuuteen. (--) Kuva kulloisestakin aikakaudesta on rakennettu huolellisesti, ja niistä välittyy vahva toden tuntu, mutta kerrontaan syntyy väistämättä tietynlainen kaksoisvalotus, koska tapahtumat johtavat kohti antroposeenia ja kuudetta sukupuuttoaaltoa.

  Juha-Pekka Kilpiö, Etelä-Suomen Sanomat

Stellerinlehmä metsästettiin sukupuuttoon alle 30 vuotta sen löytämisen jälkeen 1700-luvulla. Iida Turpeisen Elolliset alkaa seikkailutarinana, kun tutkija Stellerin retkikunta haaksirikkoutuu ja löytää valtavankokoisen eläimen. Romaani jatkuu vavahduttavalla pohdinnalla ihmisen tiedonhalusta ja valloittamisvimmasta ja siitä, mitä ne voivat saada aikaan.

Anna-lehti