Liila

Kun koettua ei voi tukahduttaa, mitä jää jäljelle? Puhuminen, huutaminen?

Romaani antaa sanoja aiheelle, joka on ollut kaunokirjallisuudessa tabu. Kerronta on kaunista, vaikka aihe ei ole.

Anna Pihlajaniemi, Kodin Kuvalehti

Teos herättää tajuamaan, miten raastavan ristiriitaista traumaa on käsitellä ja miten paljon valoa valitut ihmiset voivat tuoda elämään. Lopulta niin paljon, että totuuden haluaa huutaa megafoniin.

Milla Kukkonen, Eeva

Meri Kuusiston neljäs romaani on kaunis tarina rankasta aiheesta. Sen toteava, taitava kieli ja osuvat metaforat tuovat mieleen Antoine de Saint-Exupéryn sadun Pikku prinssi – välillä kauas matkustaminen auttaa näkemään lähelle ja ymmärtämään itseään.

HS, Me Naiset

Kesken graduseminaarin Pilvi muistaa, mitä äiti hänelle lapsena teki. Vaikka aihe on raskas, kirja on alkuvuonna lukemistani kaunein. Se kuvaa poikkeuksellisen hienosti, miltä hahmottomat asiat kuten ahdistus, kipu ja arvottomuus tuntuvat. Meri Kuusisto kirjoittaa niistä samaan aikaan niin kuulaasti ja niin konkreettisesti, että lukija ikään kuin lipuu kirjassa Pilvin tunteiden läpi. Ja silti: kirja ei ole ahdistava, vaan säkenöivä, toiveikas, hauskakin. Pilvi ei typisty vain ongelmiksi, ja kirja näyttää raikkaasti ja alleviivaamatta erilaisia tapoja suhtautua toisen vaikeisiin kokemuksiin.

Elina Salo, ET