Rusetti

Rusetti on virtuoosimainen, triptyykkimäinen kollaasiromaani, jonka hedonistinen minäkertoja johdattaa lukijansa grand tourille eurooppalaisen kulttuuriperinnön pariin etsimään henkisiä, fyysisiä ja älyllisiä nautintoja museoista, teknoklubeilta ja kahviloista. Kerronnassa hyödynnetään kolmea eri tyyliä: autofiktiivistä ainesta, maagista realismia ja taide-esseistiikkaa. Siinä yhdistyvät kepeys ja vakavuus, nautinto ja kärsimys sekä ajattelu ja leikki.

Romaanissa käydään surrealistisia keskusteluja esineiden kanssa ja tutkitaan elämän huokoisuutta heijastaen sitä ystävyys- ja parisuhteisiin. Lukukokemus on esteettinen nautinto, ja kautta linjan mukana kulkeva rusetti – bow row rococo – toimii symbolina, jonka hyödytön kauneus tarjoaa näkymän yhteiskunnalliseen vallankäyttöön.

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon raati

Kaajan karnevalistinen romaani tarjoaa hullaannuttavan ja inspiroivan lukukokemuksen. Vai onko se edes romaani? Voisimmeko sittenkin puhua kerrostuneesta, moniulotteisesta ja silti rusettiin solmitusta runsaudensarvesta? Rusetti on taitava kudelma estetiikkaa, historiaa, yksilöä ja kokemusta. Kaikessa tiedostavuudessaan ja itsetietoisuudessaan hauska ja itseironinen. Nuori ja pinnallinen — ja samalla ajattoman älykäs. Tätä on rohkeus nähdä, ymmärtää, kirjoittaa ja jakaa!

Runeberg-palkinnon esiraati

Anu Kaajan romaani on omaperäinen sekoitus esseistiikkaa, autofiktiota ja Liisa ihmemaassa -henkistä arkifantasiaa. 

Silvi Hosseini, Image

Esseeteksti virtailee kiihkeästi mielleyhtymästä toiseen, mutta lause säilyy eleganttina kautta linjan. Joskus le mot juste on yksinkertaisesti ”oi”. Kirjan graafinen asu kuvineen ja alaviitteineen kartuttaa runsasta materiaalia entisestään mutta myös rytmittää sitä tyylikkäästi. Teoksen lähtökohta on tietenkin aivan pöyhkeä, mutta kokonaisuus ei pelkisty yhdeksi esseeääneksi. Monenlaiset poikkeamat ja ylipäätään romaanikehys luovat asetelmaan ironista valoa. Katie-Katessä luokka-analyysi oli kenties terävämpää, mutta Rusetissa suloinen, ironinen ja vakava sävy laskostuvat yhtä kaikki taidokkaasti kuin kangaskäänteet barokkimaalauksissa. Ehkä radikaaleinta on kuitenkin, että teos vapauttaa aisteja ja avartaa havaintoa kaikenlaisten asioiden äärellä. Tuollainen ilo on tarttuvaa.

Juha-Pekka Kilpiö, Keskisuomalainen

Minäkertoja on ahnas estetiikalle ja erotiikalle. Hän on aikamme yläluokkaa, ei erityisen vauras, mutta hänellä on yllin kyllin kulttuurista pääomaa, ystäviä, seksikumppaneita ja matkoja. Rajattomalla nautiskelulla on kuitenkin hintansa, ja romaanin emotionaalinen ja moraalinen ydin on tumma. Ei kuitenkaan tuhoava taiteilijamyytin toistamilla tavoilla. Myös pehmeämmillä nautintoaineilla, kuten kahvilla tai suklaalla, on pimeä, epäreilu puolensa.
(--) Taidetulkinnat ovat sivistyneitä ja yllättäviä. Mustavalkoisine taidekuvineen Rusetti soveltuu harvinaisen huonosti äänikirjaksi. Äänelle ja korvalle kirjoittavat ovatkin toista maata ja perinnettä kuin katseen kirjailija Kaaja.

Niina Holm, Suomen Kuvalehti

Rusetti sitoo heti alussa teoksen punaiset langat nätisti ja helposti avautuviin solmuihin, joita lähdetään seuraamaan. Se tapahtuu teknisesti taitavasti ja lyyrisesti. (--)
Harvoin saa lukea kotimaisesta proosasta yhtä ilahduttavia, taitavia ja osuvia analyysejä kuvataidenautinnoista. (--)
Rusetti on kollaasiromaani, jonka lukeminen on esteettinen nautinto.(--)
Rusetti on esineiden kautta metaforinen runsaudensarvi, jota voi lukea esseistiikkana tai ajankuvana, jossa risteävät traumatisoivat rakkaussuhteet ja teknobileiden hurmos – tai näiden yhdistelmänä.

Arttu Seppänen, Helsingin Sanomat

Anu Kaajan uusi proosateos Rusetti on hurmaavan kiehtova kollaasiromaani. Siinä esineet inhimillistyvät ja ihmiset esineellistyvät kertojan kuvatessa klassikkomaalauksia, kahvipöydän esineitä tai rakastamiaan ihmisiä. Leikillisyys ja kielellinen ilottelu riemastuttavat.

Kaisa Kurikka, Turun Sanomat