Ellen Strömberg uudesta päähenkilöstään Ebbasta: ”Kuin kuolema Seitsemännessä sinetissä, hän vain seisoi siinä eräänä päivänä”

Ebbasta tulee cool. Se on nyt päätetty. Hänellä on vuosi aikaa ennen kuin edessä on yläaste ja samalla muutto uudelle paikkakunnalle. Uusissa ympyröissä hänellä on vihdoin mahdollisuus olla joku muu, joku parempi. Nätimpi. Suositumpi. Mutta miten moinen muutos tehdään? Etenkin jos sattuu olemaan tyyppi, jolle sattuu jatkuvasti jotain tosi noloa.

Ellen Strömbergin uudessa lastenromaanissa Syksy on syvältä – Ebban päiväkirja cooliusprojekti osoittautuu odotettua hankalammaksi. Ebba vuodattaa sisimpänsä päiväkirjaansa, joka täyttyy suurista tunteista, syvällisistä pohdinnoista ja maailmanluokan megamokista.

Ellen Strömberg Ebbasta ja epätavallisista perheistä

Lastenkirjoissasi perheet eivät koskaan ole perinteisiä, vaan aina hieman erikoisia kokoonpanoja, joissa on paljon lämpöä ja huumoria. Mistä ammennat niihin?

Minusta perinteiset perheet muuttuvat koko ajan myyttisemmiksi. Onko niitä edes olemassa, tai MIKÄ edes on perinteinen perhe? Minusta useimmilla ympärilläni olevilla perheillä on omanlaisensa rakenne. Mutta en ajattele sitä erityisen paljon kirjoittaessani, eikä minulla ole sen suhteen mitään agendaa. Olen itse kotoisin suuresta, kirjavasta ja löyhästi yhteen nivoutuneesta perheestä, joten ehkä se vain on minulle näin.

Olet kirjoittanut monille eri ikäryhmille. Miten löydät oikean äänensävyn ja kielen, kuten Ebban osuvan huumorin?

Luulen, että kun on taipuvainen huolestuneisuuteen kuten minä, pyrkii tiedostamattaan matkimaan ympäristöään siinä toivossa, että tulisi hyväksytyksi tai jopa pidetyksi. Ehkä olen siis hyvä matkimaan ja peilaamaan ihmisten käyttäytymistä? Minulla on myös taipumus vaihtaa hieman murretta sen mukaan, kenen kanssa puhun. Ei aina niin viehättävä ominaisuus, mutta kirjailijana siitä on hyötyä.

Mistä Ebba sai alkunsa?

Miten Ebba tuli luoksesi?

Kuin kuolema Seitsemännessä sinetissä, hän vain seisoi siinä eräänä päivänä ja väitti kulkeneensa jo pitkään rinnallani. Useimmat hahmoni ilmestyvät sillä tavalla, ainakin ne, joista pidän eniten. Ebbasta pidän.

Huhutaan, että saamme lukea Ebbasta lisää tulevaisuudessa. Pitääkö se paikkansa?

Ei pidä uskoa kaikkia kuulemiaan huhuja. Mutta joitakin huhuja kannattaa kuunnella tarkemmin kuin toisia.

Koulumaailma kirjan taustana

Sinulla vaikuttaa olevan hyvä ymmärrys tämän päivän koulumaailmasta. Mistä se tulee?

Vierailen säännöllisesti kouluissa ja olen tehnyt paljon sanataidejuttuja. Lisäksi tunnen sekä opettajia että koululaisia, joten se tietysti auttaa. Mutta en uskaltaisi sanoa, että minulla olisi erityisen hyvä ymmärrys koulumaailmasta.

Kirjoissasi on erilaisia tunnelmia. Osa on hillittyjä, toiset hauskoja ja vauhdikkaita. Milloin ja miten päätät kirjan tunnelman?

Usein hahmot saavat määrittää tunnelman. Ebba on aika hauska ja vauhdikas tyyppi, mutta hänessä on myös syvyyttä. Hän tuntee paljon ja kaikkiin suuntiin. Silloin tunnelmakin kulkee kaikkiin suuntiin.

Onko sinulla erityisiä kirjoitusrituaaleja tai ympäristöjä, jotka auttavat sinua pääsemään kirjoittamisen äärelle?

Kirjoitan hyvin ryppäittäin ja kuljeskelen paljon asioita pohtien, tietoisesti tai tiedostamatta. Parhaiten pohdin silloin, kun teen jotain muuta: askartelen, teen käsitöitä, laitan ruokaa tai kävelen. Sitten kun teksti pitää saada ulos, haluan olla rauhassa, mielellään monta päivää tai viikkoa putkeen. Teen myös joka aamu yhden aukeaman kollaasikirjaan. Se toimii eräänlaisena lämmittelynä. Tai sitten se on vain tekosyy päästä leikkaamaan ja liimaamaan. Oli miten oli, jatkan sitä mielelläni.