Glory Days

Kuin Fellinin elokuvasta

Aikaisemmissa blogiarviossani olen kirjoittanut, että kirjailijan tyyliin kuuluvat ”lempeä surumielisyys, huumorin pilkahdukset, yksityiskohtien tarkka kuvailu, hitunen absurdia mukana”. Kuvailu päätee myös Glory Dayhin, mutta absurdia on mukana enemmän kuin hitunen. [...]

Ilo oli kuitenkin taas lukea sandströmiläistä kerrontaa. Ja vaikka viittaankin tässä jutussa Springsteeniin ja Felliniin, ei se tarkoita, etteikö kirjailijan tyyli olisi aivan omanlaistaan. Kiitos menee myös loistavalle kääntäjälle, Outi Mennalle.

Airi Vilhunen, Kirsin Book Club

Kirjan tarinat ja kerronta ovat erilaista, persoonallista luettavaa. Rauhallisen alun jälkeen tapahtumat saavat vauhtia. Ihmiset kuvaillaan tarkemmin tekojen ja tapahtumien keskellä. Kirja on luettava viimeiselle sivulle asti, että mies ja koko tarina saavat ansaitsemansa lopun.

Maija Kääntä, Kulttuuritoimitus

Onneksi teksti irtautuu ahtaan realismin häkistä kerrontakeinojensa avulla. Romaani on vanhenevan miehen odysseia, joka risteilee eri aikatasoilla. [...]

Groteskit kohtaukset sisältävät riemastuttavaa slapstick-komiikkaa. Glory Days on oikeastaan hauska kirja.
Symbolisia aineksia on paljon nimistä ja rappiotaloista alkaen.

Jukka Sahlberg, Ilkka-Pohjalainen