Petra Lillsund Botéus ja tarina, joka syntyi vain muutamassa päivässä

Petra Lillsund Botéus voitti lastenkirjallaan Mun rasittava elämä (suom. Eva Laakso) Runeberg Junior -palkinnon 2024. Kirjassa seurataan 11-vuotiaan Julian elämää tämän päiväkirjamerkintöjen kautta. Julian mielestä kaikki tuntuu olevan pielessä: hän ei ole tarpeeksi cool, hänen bestiksensä ei ole tarpeeksi cool, vanhemmat eivät välitä hänestä ja hän on jatkuvasti pahalla tuulella. Kaiken lisäksi Julian pikkusisko Jossu on sairas. Vakavasti sairas. Mutta siitä ei huvita kirjoittaa. Miten palkittu esikoisromaani syntyi?

Mikä inspiroi sinua kirjoittamaan kirjan?
– Kun poikani sairastui leukemiaan vuonna 2020, aloin luonnollisesti pohtia, mitä lapsen vakava sairastuminen merkitsee perheelle. Tarina Juliasta ja hänen päiväkirjastaan syntyi yllättävän nopeasti, vain muutamassa päivässä. Tuntui kuin kertomus olisi tullut luokseni ja koputtanut oveen, kertoo Petra Lillsund Botéus.

Olet juristi ja työskentelet muodollisten ja byrokraattisten tekstien parissa – millaista oli kirjoittaa fiktiota?
– Suurin ero on se, että fiktiota kirjoittaessa saa käyttää luovuutta sekä kielen että sisällön suhteen. Juridisten tekstien kohdalla sellaiseen luovuuteen ei rohkaista. Silloin on kyse ”kuivasta ja asiallisesta” tyylistä.

Jokaisen lauseen kohdalla kysyn itseltäni: Mikä on tämän lauseen tarkoitus? Saavuttaako se tavoitteensa? Pitäisikö lause poistaa?

Lillsund Botéus näkee kuitenkin yhtäläisyyksiä myös editointiprosessissa.
– Jokaisen lauseen kohdalla kysyn itseltäni: Mikä on tämän lauseen tarkoitus? Saavuttaako se tavoitteensa? Pitäisikö lause poistaa? Toinen yhtäläisyys on kielen tarkkuus. Juridisessa kielessä pienilläkin vivahteilla voi olla ratkaiseva merkitys. Tämä tarkkuus on seurannut mukanani myös kirjan kirjoittamiseen.

Mitä toivot lukijan kokevan lukiessaan tarinan Juliasta ja Jossanista?
– Kirjoittaessani Juliasta ja Jossusta sekä nauroin että itkin. Toivon, ettei lukijakaan jää kylmäksi, vaan lähtee mukaan Julian tunteikkaalle matkalle.