Oiva-kirjat syntyvät leikistä ja luottamuksesta


Oiva-kirjat kuvaavat pienen lapsen arkea, leikkiä ja hetkiä, joissa aikuinen on läsnä mutta antaa tilaa. Oivan piilo on neljäs osa rakastetussa Oiva-sarjassa. Tässä blogitekstissä kirjailija Katri Tapola ja kuvittaja Karoliina Pertamo kertovat yhteistyöstään, inspiraatiosta ja siitä, millaisissa hetkissä Oiva-kirjat kulkevat mukana.

Oivan piilo on neljäs kirja Oiva-sarjassa. Mistä uusi kirja kertoo, Katri?

”Uusi Oiva-kirja kertoo pienen lapsen vapaasta leikistä turvallisessa ympäristössä kuten aiemmatkin Oiva-kirjat. Oivan piilo -kirja sai ideansa, kun veljenpojanpoikani Maunu näki matossani rapukuvioita ja ryhtyi kalastamaan rakennettuaan sohvalle piilon.”

Oivan piilossa on ensi kertaa esillä isä. Isän myötä tulee mukaan toista kulttuuritaustaa värikkäine kankaineen. Sain vaikutteita työskentelystäni Länsi-Afrikan Beninissä.”

Kankaat ja värit ovat keskeisessä roolissa Oivan piilossa. Mistä hait inspiraatiota kuvitukseen, Karoliina?

”Katri on tuonut Beninistä kankaita, joista etsin kankaiden kuvioita. Muistan kun mietin pitääkö kankaassa näkyä, että on oikea ja nurja puoli. Onneksi Katrin kankaat ovat läpivärjättyjä, puolilla ei ole eroja. Tein niistä värimaailmaltaan kuviin sopivia ja hiukan yhtenäisempiä, koska koin kuvien olevan siten tasapainoisempia.”

Oiva on hahmo, johon monen lapsen on helppo samastua. Kerro vähän lisää Oivasta, Katri.

”Oiva on minusta ihana hahmo. Oivasta on helppo pitää ja olen oppinut, että myös lapset vanhempineen pitävät hänestä. Olen saanut Oivista palautetta enemmän kuin muista kirjoistani. Ne vain ovat rakastettavia ja hyvin konstailemattomia.”

Mikä Oiva-kirjoissa on sinulle tärkeintä, Karoliina?

”Minulle tärkeintä Oiva-kirjoissa on lapsen oma leikki, jota vanhempi katsoo jostain omista puuhistaan. Aikuinen on läsnä, mutta antaa lapselle tilaa ja aikaa keksiä ihania mielikuvituksellisia leikkejä. Hienoa on myös, miten naapurin Niilo voi tulla luontevasti mukaan ilman, että leikki häiriintyy. Muistan omien lasten pikkulapsiajasta, että tuollaiset hetket olivat todella arvokkaita. Lapset ovat kehittäneet jotain ihan omaa ja arvokasta ja minä saan olla näkemässä sitä ilman, että jotenkin ohjailisin tapahtumia.”

Oiva-kirjoja luetaan usein yhdessä ääneen. Miten kirjoitat niin, että tarina puhuttelee sekä lasta että aikuista, Katri?

”Kirjoitan yksinkertaisesti. Se sopii minulle. Tykkään olla yksinkertainen. Tykkään katsella 2–3-vuotiaita ja eläytyä heihin. Lapset ovat kivoja. Olen iloinen jos olen onnistunut tavoittamaan pienten maailmaa. Oiva-kirjat sopivat myös isommille, esimerkiksi kielenoppijoille, ja olen käyttänyt niitä alakouluissa apuna kouluvierailuilla. Myös vanhat ihmiset pitävät niistä.”

Kertokaa yhteistyöstänne. Miten kirjailijan ja kuvittajan yhteistyö muovaa Oivan tarinoita?

Karoliina: ”Olemme tehneet jo monta kirjaa yhdessä. Yhteistyö on helppoa ja avointa, tiedämme että voimme joustaa puolin ja toisin kirjan parhaaksi.”

Katri: ”Olemme hyvin tuttuja toisillemme työnteossa. Tunnemme toistemme tavan tehdä ja luotamme toisiimme. Karoliinan kuvat ovat ihania, kuten kaikki voivat nähdä.”

Millaisissa arjen hetkissä toivotte Oiva-kirjojen olevan mukana?

Karoliina: ”Kuvittelen tällaisten pienten kirjojen kulkevan mukana laukussa mummolaan, junamatkalle, lomalle. Pienillä kirjoilla on paikkansa kotona ja mukana, lyhyenä rauhoittumisen ja keskittymisen hetkenä.”

Katri: ”Pohdin työssäni representaatiota ja olen iloinen siitä, että Oiva voi olla samaistumiskohde myös tummaihoisille lapsille ja mukana arjessa monikulttuurisissa perheissä. Se on tärkeää. Oivia lainataan paljon kirjastoista ja toivoisin vielä käännöksiä Suomessa muillekin kielille.”