Maija Hurmeen uusi kuvakirja kutsuu keskustelemaan
Jalmari ja Eevi ovat täynnä kysymyksiä. Miten voi tietää, että on vapaa? Miksi vauvat tuoksuvat popcornilta? Miten muistan rakastua kun kasvan aikuiseksi? Mistä kaikki päivät tulevat? jatkaa samaa ajatuksia herättävää linjaa kuin Hurmeen aikaisempi teos Kaikki minun viimeiseni, joka oli ehdolla Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2023.
Miten kirjan idea syntyi?
– Kaikki alkoi kysymyksestä, jonka tuttavani kertoi lapsensa esittäneen iltasadun yhteydessä: ”Mistä kaikki päivät tulevat?” Se on suuri kysymys ajasta ja sen kokemuksesta, mutta myös hyvin konkreettinen: mistä kaikki huomiset vyöryvät, valmiina elettäviksi? Miten voimme olla varmoja, että uusi päivä tulee? Aloin etsiä vastaavia kysymyksiä, joihin on vaikea vastata. Keskustelin uteliaan yhdeksänvuotiaani kanssa hänen kysymyksistään. Osan löysin listoilta ja keskusteluketjuista netissä, ja osan muistin omasta lapsuudestani. Tämä kirja ei anna vastauksia – toivon, että kysymykset johtavat keskusteluihin ja tutkimusretkiin. Kun lapset kysyvät, he valaisevat joskus aikuismaailmaa hätkähdyttävällä tavalla.
Jäikö jokin suosikkikysymyksesi pois?
Yksi lapsi halusi tietää, miksi aikuisilla on karvoja kainaloissa ja haaroissa – oliko se siksi, että Jumala halusi lisätä yksityiskohtia lopuksi? Luomisen ja piirtämisen rinnastus oli todella hauska, täydellinen kysymys tähän genreen, mutta en halunnut kirjaan viittauksia uskontoon, joten jätin sen pois.
Kello tikitti kompostissa koko talven
Muistatko jonkin oman lapsuuden kysymyksen? (Oma suosikkini: Miten voi nähdä niin paljon, vaikka silmät ovat niin pienet?)
– Ihana kysymys! Itse olen miettinyt paljon sukkahousuja (kysymys on kirjassa mukana) ja miksi tytöt eivät voi pissata kaaressa niin kuin pojat.
Miten rakensit kokonaisuuden kysymysten ja tarinan ympärille?
Runkotarina syntyi aika myöhään prosessissa. Aluksi oli vain kasa kysymyksiä ja kaksi päähenkilöä. Ajattelin, että lasten täytyy saada joku, jolla on aikaa kuunnella ja keskustella, ja niin löysin kirjan mummon. Kirjassa on pieni tarina tarinan sisällä kadonneesta kellosta. Se on tositarina: ystäväni äiti tiputti kellonsa mökin roskikseen, ja seuraavana kesänä se löytyi kompostista – yhä toimivana. Ajatus kellosta, joka mittasi aikaa matojen ja muurahaisten maailmassa koko talven, tuntui runolliselta. Siksi kudoin sen mukaan.
Lasten pitää saada lukunautintoja
Olet kuvittanut yli kaksikymmentä kirjaa ja kirjoittanut muutaman itse. Miten taiteilijuutesi on muuttunut?
– Tyylini on muuttunut, muovautunut kirjasta toiseen. Olen kokeillut eri tapoja ja oppinut valtavasti sekä omasta työstäni että kollegoilta – ja elämällä tätä elämää. Välillä olen halunnut lopettaa ja pitänyt taukoa, mutta sitten olen saanut kannustusta ja inspiraatiota ja palannut takaisin piirustuspöydän ääreen.
Miten lastenkirjamaailma on muuttunut?
– Minusta lastenkirjat ovat olleet suojassa hyvin digitalisaation paineilta – juuri siksi, että lukeminen on fyysistä, yhteistä ja elävää tekemistä. Mutta ajasta kilpaillaan rajusti. Olen nähnyt koteja ilman kirjahyllyjä ja lastenhuoneita ilman kirjoja. Meidän pitää jatkuvasti tehdä töitä monella rintamalla, erityisesti varhaiskasvatuksessa ja kouluissa, jotta kaikki lapset saavat kokea lukemisen mukavana ja jännittävänä.
Mitä etuja on siinä, että sekä kirjoitat että kuvitat kirjan itse?
– On aivan ihanaa saada tehdä koko kirja itse. Se on vapautta ja tietysti myös vastuuta. Minulla on toki ollut apuna toimittajia ja olen keskustellut kirjasta muiden tekijöiden kanssa varmistaakseni, että se toimii kuten haluan. Tämä on kolmas kokonaan oma kirjani, ja alan vähitellen uskaltaa esitellä itseni kirjailijana. Yksi asia, joka on auttanut, on se, että olen myös itse kääntänyt kirjan suomeksi. Käännöstyön aikana näin monta kohtaa, joita pystyin parantamaan ruotsinkielisessä alkuteoksessa.
