Yöeläimiä

Kirjan nykyhetki on 2000-luvun alussa, mutta pääasiallisesti tarina koostuu Camilan kertomuksista omasta ja siskojensa elämistä. Tarinat ovat täynnä hylkäämistä, eristämistä, väkivaltaa ja ahdistusta, mutta myös taianomaisia kauneuden ja toivon hetkiä. Kohtaloiden väliin ripoteltu maaginen realismi tuo mukaan unenomaisuutta: Encarna-täti on 178-vuotias ja eräs travesti muuttuu aina täyden kuun aikaan raivokkaaksi naarassudeksi. (--) Käännös on kerrassaan mainio ja korostaa entisestään Camilan tarinoiden maagisuutta sekä teoksen melankolista ja katkeransuloista tunnelmaa.

Satu Koski, Tähtivaeltaja

Argentiinalaisen Camila Sosa Villadan palkittu esikoisromaani on kaunis ja traaginen tarina rakkaudesta, ystävyydestä ja väkivallasta.

MS, Me Naiset

Kaikesta raakuudesta ja raskaudestaan huolimatta kirja on kaunis kuin taideteos. Teksti on runollista ja silti suoraa, rehellisyydessään kaunistelematonta ja juuri siksi niin ihmeellistä. Emmi Ketosen moitteeton käännös tavoittaa Sosa Villadan äänen, sen vimman ja haavoittuvuuden. [...]

Tässä on yksi vuoden parhaista kirjoista.

Elsa Lindström, kulttuuritoimitus.fi

Romaanin juoni on vetävä, ja paljosta on kiittäminen kirjailijan avoimuutta ja aistivoimaista kerrontaa. Lukijana on helppo päästä lähelle lasta ja nuorta, joka kasvaa henkisen ja fyysisen väkivallan keskellä.

Ymmärrys aikuista kertojaa kohtaan rakentuu herkällä ja havainnoivalla kuvauksella. Tässä on romaanin suurin arvo: sen antamassa mahdollisuudessa asettua päähenkilön asemaan, kokea yhteistä ihmisyyttä ja tuntea empatiaa.

Anni Valtonen, Helsingin Sanomat

Kaikessa rajuudessaan Yöeläimiä on kiinnostava näkökulma elämäntapaan ja yhteisöön. Se kuvaa väkivaltaa ja traumoja, mutta toisaalta myös yhteisöllisyyttä, rakkautta ja huolenpitoa sellaisten ihmisten keskuudessa, joiden koko olemassaolon monet haluaisivat kieltää. Nämä ihmiset rakastavat elämää, vaikka yhteiskunta haluaakin heidän ilonsa tukahduttaa.

Mikko, Kirjavinkit