Lukunäyte
Palkitun ja palvotun brittikirjailijan pakahduttava romaani

Heinäkuinen Lontoo on helleaallon lamauttama. Sadetta ei ole kuulunut kuukausiin, kirvat ovat vallanneet puutarhat, vettä säännöstellään. Vuosi on 1976, ja Robert Riordan kertoo vaimolleen Grettalle piipahtavansa ulkona ostamassa sanomalehden. Robert Riordan ei palaa aamuostoksiltaan.
Tapahtuma kerää Grettan lapset saman katon alle, takaisin kotiin kaksi toisistaan vieraantunutta siskoa ja yhden veljen joka taiteilee avioeron partaalla ja heistä jokaisella on omat aavistuksensa isän katoamisesta. Heiltä jää huomaamatta, että äidillä saattaisi hyvinkin olla kaikkeen selitys.
Sitä hän ei tosin ole vieläkään valmis jakamaan.
OFarrellin romaani on syvä ja tarkka muotokuva perheen kriisistä ja samalla osoitus siitä, että mestari­kirjailija on viimeistään nyt löytänyt oman erityisen äänensä. Ilmiömäisellä kirjallisella otteella hän yhdistää runollisen kielen juoneen, joka on kuin mysteerinäytelmä.

Maija kauhasen sujuvan suomennoksen seurassa O´Farrelin kauniisti ja pelkitetysti kirjoitettua tarinaa lukee ilokseen. Suosittelen hellepäivän lukemistoksi vaikkapa riippukeinuun. Kirjailija kun onnistuu olemaan yhtä aikaa kepeä ja syvällinen, vetävä ja viipyilevä.
Marjaana Roponen, Ilkka

Varoitus tukalasta helteestä on kirja, johon rakastuin vähitellen. Tiesin pitäväni siitä jo ensi sivuilta, mutta ihastuminen hiipi minuun vähitellen, kunnes viimeisen sivun käännyttyäni itkin vähän. Paitsi koska kaikki loppui niin oikein ilman imelyyttä myös koska en olisi halunnut erota kirjan perheestä, en olisi halunnut lähteä Connemaran mökiltä. Ja nyt reilua viikkoa myöhemmin huomaan yhä ikävöiväni kirjaan. Niisk.
 

 
Karoliina Timonen, Anna-lehti/Kirjava kammari

 

Maggie O'Farrell


Maggie O'Farrell

Käsi jota kerran pitelin