REC

REC on lumoava. Se luo maailman maailman päälle/viereen/sisälle ja ollessaan epätodellinen se on todellista todellisempi. Rasi-Koskinen onnistuu kuvaamaan niitä puolia maailmasta, jotka eivät oikeastaan ole edes kuvattavissa, mutta jotka ovat olemassa toisinaan ihan kauhistuttavan paljon. (--)  RECissä on valtavasti aineistoa, joka kiehtoo ja hurmaa minua loputtomiin. Olo on kuin rakastuneella. Tekee mieli huutaa ja hihkua ja hyppiä ja käpertyä siihen onnen lajiin, jota voi tuottaa vain rakkain kirjallisuus. Reader, why did I marry him.

-blogi  

Romaani katsoo maailmaa ja henkilöitään muun muassa sellaisten kiehtovien matemaattisten lainalaisuuksien kautta kuin päällekkäisten kuvien mahdollisuus Lorenzin attraktorissa, Möbiuksen nauha ja Fibonaccin kasvava lukusarja. Se, mikä ensi silmäyksellä näyttää kaaokselta, asettuu kauniiksi kuvioiksi, joissa ihmiset pyörivät palasina mukana. Pitää vain katsoa kauempaa, avaruudesta. (--) Rasi-Koskisen  kunnianhimoinen tavoite on rikkoa tarinan  muoto,  ja  sen  romaani  tekee  komeasti.  Se  hajottaa  kronologian pirstaleiksi, muuttaa juonenkäänteet sattumanvaraisiksi kuviksi ja tekee käytännössä yhtenäisestä tarinasta mahdottoman mutta hienon. (--) Alkua, loppua ja järjestystä on lopulta tarpeetonta hahmottaa, sillä elämä on kuin särkynyt lasi lattialla, sikin sokin sirpaleita mielivaltaisesti asettuneina. Sen katsominen on vangitsevaa. Camera obscuran nurinkurinen maailma on Rasi-Koskisen kertomana ehdottomasti totta.

Mari Viertola, Turun Sanomat  

Todennäköisesti syksyn vaikuttavin romaani /…/ Sekä muodoltaan että sisällöltään ainutlaatuisen huikea teos huutaa joka sivullaan, että Tampereella asuu aikamme suurimpiin kuuluva kirjailijanero. /…/ Tällaista kirjallisuus on parhaimmillaan.

" Kaisa Järvelä, Aamulehti

Marisha Rasi-Koskisen Rec on tämän vuoden suurimpia ja vaikuttavimpia teoksia. (--) Romaani pirstoo tarinan, ja muoto ja sisältö lomittuvat ja peilautuvat tavoilla, joita on vaikea yhdistää yhteenkään toiseen teokseen. (--) Rasi-Koskinen on aiemminkin näyttänyt tavoittavansa ajasta ja paikasta tasoja, joihin ihminen harvoin sanoilla yltää. Recissä lopputulos on kuin kanteenkin kuvattu camera obscura, jossa kaikki heijastuu ja toistuu toisinpäin pakottaen lukijan paikoin vaikeidenkin kysymysten eteen. (--) Recissä psyykeen sukelletaan syvälle, niin sanojen kuin tapahtumien tasolla. (--) Jokainen sivu on täynnä merkitystä, yhtäkään en ottaisi pois.

Arla Kanerva, Helsingin Sanomat  

Kun romaanin luettuani palasin alkuun, teksti tuntui kuin jatkuvan lopusta. Selviäisikö toisella lukukerralla, mitä oikeastaan tapahtui. Arvelen totuuden jäävän pimentoon, vaikka lukisi viisi kertaa. Se ei haittaa. Kirja on niin levoton ja arvoituksellinen, ettei tunnu lainkaan mahdottomalta, että sen sivuilla olisi toisella lukukerralla jotain aivan muuta. REC tekee maailmasta asteen verran maagisemman paikan elää.

Outi Hytönen, Suomen Kuvalehti