Minä, Muru ja metsä
Lena Frölander-Ulf
Kuva: Lena Frölander-Ulf
Lena Frölander-Ulf
Lena Frölander-Ulf
Äiti rakastaa mökkeilyä. Hän rakastaa merta. Hän rakastaa tuulta. Hän rakastaa metsää. Huomenna voit rakentaa majan! äiti sanoo. Minä en sano mitään. Sillä minä pelkään. Pelkään merta. Pelkään tuulta. Pelkään metsää. Mökillä käydään metsäpissalla. Olen pidätellyt tosi pitkään.
Metsä on täynnä mönkijöitä ja merkillistä elämää. Jos pienen ihmisen täytyy pissata metsään, vastaan voi tulla mitä hyvänsä: kuusi joka tarvitsee apua, itkevä näkki tai hermostunut tulikärpäsjengi. Pikku ihmisen ensiaskeleet ovat haparoivia mutta käyvät varmemmiksi.
Metsän kanssa voi ystävystyä.
Raapetöinä ja akvarelleina toteutettu salaperäinen kuvitus herättelee niin pienten kuin isojenkin lukijoiden mielikuvituksen.
Tämän kirjan mustanpuhuvat kuvitukset saavat minut kerta kaikkiaan pauloihini. Tarina käsittelee pimeän pelkoa, joka on minusta hyvin tärkeä aihe lasten kanssa läpikäytäväksi. Pidin oikein kovasti!
Blogi: Dysphoria
Kirjassa kerrotaan pimeän pelosta ja kuinka isolta se tuntuukaan, kun pitää mennä yksin ulos, vain koira seurana. Vähitellen pimeässä olevat hahmot saavat muotonsa ja äänensä ja muuttuvat inhimillisiksi, helposti käsiteltäviksi ja niiden kanssa voikin tulla toimeen. Tätä luetaan varmasti uudestaan joululomalla.
Blogi, Mummo ja Koira
Minä, Muru ja metsä toteuttaa lastenkirjallisuuden ikiaikaisinta tehtävää, jossa kirja on tutkimusmatka tulevaisuuteen käsitellen turvallisesti niitä pelkoja, joiden edessä pieni mieli saattaa olla hämmentynyt ja epävarma.
Juhani Brander, Turun Sanomat
Kirja on minusta lumoava!
Blogi, Luetaanko tämä?
