Maalaiskaupungin maa polttaa Lexie Sinclairin jalkojen alla: nuori nainen on valmistunut yli­opistosta ja odottaa elämän alkavan. Kun hienos­tunut Innes Kent ilmestyy kuin tyhjästä Lexien kotikadulle, odottaminen on ohi. Boheemin Lon­toon sydämessä, 1950-luvun sykkivässä Sohossa Lexie luo uuden elämän Innes rinnallaan. 

Nykyajassa Ted ja Elina vierastavat uutta elämään­sä vastasyntyneen vauvan vanhempina. Elina pel­kää menettäneensä kykynsä maalata, ja Tediä kiusaavat omat lapsuusmuistot on jotain joka ei täsmää hänen vanhempiensa kertoman kanssa. 

Ted kaivautuu syvemmälle menneeseen vastauk­sia löytääkseen ja paljastaa kahden naisen muoto­kuvan: naisten tarinoita erottaa viisi vuosikymmen­tä ja yhdistää heidän palava tahtonsa elää elämää, joka ei sovi muottiin. 

Maggie OFarrellin riipaiseva ja elämää suu­rempi romaani jättää haukkomaan henkeä. Se palkittiin Costa-kirjallisuuspalkinnolla parhaasta kaunokirjallisesta teoksesta vuonna 2010. 

Pokkari
Paperikirja

Vanhan valokuvan takaa keriytyy auki salaisuuksia, jotka sitovat elämänpolkuja yllättävästi yhteen.

Haikea tarina rakkaudesta, kuolemasta ja katkeruudesta.

Ilta-Sanomat

 
Kirja on hyvä, jos se tulee uneen; jos se tulee samanaikaisesti kahden ihmisen uneen, se on todella hyvä.  

Tällainen kirja on irlantilaisen Maggie OFarrellin Costa-palkinnon saanut romaani Käsi jota kerran pitelin.

Ennen kaikkea romaani on kuitenkin riipaiseva tarina perheestä ja rakkauden voimasta.

Marjatta Hietaniemi, Keskipohjanmaa

Suositun brittikirjailijan Maggie OFarrelin romaani on hieno kirja siitä, kuinka lapsi järisyttää vanhempiensa elämää, ja kuinka syvästi lapsuus muovaa aikuisuutta. 

****

Me Naiset

 

Maggie O'Farrell


Maggie O'Farrell

Varoitus tukalasta helteestä