Kadonnut äitini

Yhtenä päivänä, kun minä istuin rappusilla, tapasin Nallen. Nalle näytti kiukkuiselta, hänellä oli liian kireä villapuku, joka kutitti pepusta, ja haiseva hengitys. Hän lonksutteli kamalia hampaitaan ja vinoili minulle siitä että äiti oli kadonnut. Mutta meistä tuli silti ystäviä. Hänen kanssaan oli kiva riehua ja sotkea ja levittää kaikki äidin tyhmät tavarat hujan hajan. Sillä jos äiti ei halua olla minun kanssani, en minäkään halua olla enää äidin kanssa!
Liikuttava, hellä ja lämpimän värikylläinen kuvakirja kertoo pienen lapsen tunteista ja hämmennyksestä, kun tärkeä ihminen on poissa.
Onneksi isä ottaa syliin ja lohduttaa.