Elias

Elias on sekä itsenäinen taideteos että yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen. Elias sekoittelee keskenään todellisuutta ja fantasiaa. Kylmää ja sangen synkkää todellisuutta tasapainottaa puhuva ja opastava karhu, joka edustaa vastavoimaa kirjan alussa Eliasta tervetulleiksi toivotteleville rasistisille Väinämöiselle ja Odinin sotureille. Anni-Helena Leppälä, Kansan Uutiset  

Lukija saa sukeltaa Eliaksen ajatuksiin, koska ilmaisumuoto avaa pääsyn kertojan pään sisälle. Ahtinen ymmärtää heikomman tilannetta suurella sydämellä. Hän ei kuitenkaan hyssyttele ongelmia, jotka seuraavat maahan muuttavia pakolaisia. Matti Komulainen, Turun Sanomat  

Ahtisen vaikuttava sarjakuvateos pohjautuu hänen ja tänne saapuneiden pakolaisten keskusteluihin. Pakolaisten vastaanotto on usein tyly, ja ennakkoluulot leviävät kulovalkean tavoin. Kukaan ei hyödy, jos ihmiseltä viedään unelmat paremmasta elämästä. Eija Pöysä, Talouselämä  

Ahtisella on kynä selvästi hallussa. Hän ei sorru yksinkertaistuksiin vaan jättää paljon lukijan pohdittavaksi. Avoin kerronta tekee tarinasta koskettavan. Anne Kantola, Helsingin Sanomat  

Kirjassa Elias kärsii painajaisista, ikävöi kauas jääneitä sukulaisiaan ja jännittää turvapaikan saamista. Koulunkäynti takkuaa. Sarjakuvan parrakas opettaja koettaa virvoitella pulpetin päällä lepäävää poikaa ja muistuttaa riittävän yöunen tärkeydestä. Se saa pojan katoamaan vessaan, josta hän lähettää opettajalle tekstiviestin: “Ope mä sairas. Maha kipea. Mene kotiin. T. Elias”. Kaisa Viitanen, Opettaja  

Maahanmuuttajan epätoivon ääni. Eliaksen tarina kertoo ristiriitaisesta elämästä kahden kulttuurin välissä. Kunnianhimoiseen tarinaan Ahtinen on haastatellut useita turvapaikanhakijoita ja alan asiantuntijoita. Jokke Saharinen, Keskisuomalainen, Savon Sanomat