Petter Sandelinin uusi romaani tutkii kiellettyä rakkautta sodan keskellä

Haluatko kertoa kirjoitusprosessistasi, kuinka kauan se on kestänyt?
On luultavasti jo melkein kymmenen vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen lauseen. Osuma on tarina, joka on elänyt, elvytetty ja vaihtanut muotoaan monta kertaa. Ajattelen sitä kuin kiveä, jota aallot huuhtovat rannalla edestakaisin, kunnes se löytää muotonsa.

Kieli on usein pelkistettyä, ja olen poistanut paljon siitä, mitä olen kirjoittanut, yrittäessäni löytää jotain yksinkertaista ja intiimiä. Unelmani on kirjoittaa täydellinen lause ennen kuin kuolen. En ole vielä onnistunut siinä, mutta olen ainakin yrittänyt päästä hieman lähemmäksi sitä Osumassa.

Millaista tutkimusta teit, jotta tavoittaisit elämän juoksuhaudoissa?
Erilaiset veteraanien päiväkirjat ovat auttaneet minua paljon. Pidän ensi käden lähteistä, koska ne voivat olla niin henkilökohtaisia. Sitä sävyä olen yrittänyt jäljitellä. Joskus päiväkirjoista löytää uskomattoman kauniita luontokuvauksia. Julma sota tapahtuu luonnossa, mäntyjen keskellä ja aamuisessa sumussa. Tämä kontrasti on erittäin tärkeä kirjassa.

Homoseksuaaliset suhteet rintamalla ovat valitettavasti pitkään olleet tabu, mutta onneksi on olemassa muutamia suomalaisia tutkijoita, jotka ovat kirjoittaneet aiheesta. Ilman heidän tutkimustaan en olisi pystynyt kirjoittamaan kirjaa. Heidän tutkimuksensa opetti minulle paljon ja vaikutti minuun syvästi, vaikka kirja ei tietenkään pyri kuvaamaan historiaa tarkasti. Se on fiktiota ja mielikuvitusta.

Olet valinnut kuvata kahden miehen välistä rakkautta, miksi?
Minulle sota on helpompi ymmärtää, kun sitä tarkastelee rakkauden kautta. Luin Svetlana Aleksijevitšin Sodalla ei ole naisen kasvoja ja minuun teki suuren vaikutuksen tarina naisesta ja miehestä, jotka taistelivat rinta rinnan. Ajattelen, että yksi sodan tarkoituksista on epäinhimillistää sotilas erottamalla hänet kaikesta, mikä tekee hänestä ihmisen: perheestä, yhteisöstä, rakkaudesta. Halusin palauttaa hänet takaisin tähän yhteyteen ja pohtia, miltä tuntuu taistella jonkun rinnalla, jota rakastaa.

Sinulla näyttää olevan läheinen suhde puihin! Miten eläydyit männyn elämään?
Joskus menen puiden luo ja painan käteni niiden kaarnaa vasten. Sillä tavalla voi itse asiassa saada selville melko paljon siitä, mitä ne ajattelevat. Minua on aina yllättänyt, että hyvin monet puut, erityisesti männyt, ovat eksistentialisteja.

Mistä olet saanut inspiraation luontokuvauksiisi?
Pidän tieteellisistä kuvista ja siitä, että opin, mitä eri kerrokset siemenessä tarkoittavat. Tieteessä on paljon runoutta. Yritän myös tulla ultrajuoksijaksi, mikä tarkoittaa, että olen aika usein metsässä mielentilassa, jossa olen hyvin väsynyt ja uupunut ja altis oudoille vaikutuksille.